Tapasin eilen hyvin kauniin naisen. Jutut luistivat yhteen ja oli oikeinkin mukavaa. Tämä kyseinen nainen oli sukujuuriltaan ilmeisesti jotain muuta kuin oma savolais-helsinkiläis-oululainen kantani, mutta kuitenkin hyvin kaunis; älkäämme silti olettako että pitäisin Suomalaisia kauniina – päinvastoin.
Naiset, kuten tapaavat aina, ovat miehiä lyhyempiä (paitsi Annemari, joka vahvistaa säännön olemalla poikkeus), ja näin tässäkin tapauksessa. Kumartuminenhan se on mahtava keino ihmisen hetkittäin alentaa räkäaskinsa korkeutta ja näinhän sitä tuli toimittua kun katseen viimein kohtasivat ja magia halkesi ja ilmeisesti molempien sielukotelossa harteilla värähti iso ratas hetkeksi pois akseliltaan ja tapahtui ns. suutelu-tilanne. Pituus ei siis ollut este, sen minkään helpotekaan.
Mutta! Olen jo aiemmin huomannut, että varsinkin korealaisilla ja näilläpähän näin thai-heimoa(?) edustavilla on jännä piirre habituksessaan. He ovat älyttömän kauniita ja söpöjä suurine ruskeine iiriksineen keskellä vähintään yhtä suurta ympäröivää silmämunaansa (onhan sen oltava isompi, koska ympäröi). Tämä kauneus rajoittuu tasan siihen kulmaan joihin heidän päänsä on kääntynyt, huomion kiintymyksen myötä, tahi kunhan vain on kääntynyt.
Tämän ei ole määrä olla eugeniittinen kannanotto, vaan enemmänkin pelkkä hauska huomio, jonka tarkoitus ei ole halventaa tahi glorifioida. Neutraalista huomiosta on kyse. Kielikuvat erikseen, piristyksenä :)
Niin ne kasvot, kauniit kuin ajatus, virtaviivaiset kuin toiminta, herkät kuin graniitti ja kimaltavat kuin aamun ensimmäinen valonsäde kastepisarassa; vaan kun kääntää päänsä pois ja kasvojen orientaatio vaihtuu kulmittaiseksi, niin on optinen illuusio heti pois ja näyttää kuin kasvot olisivat liimattu topografisena kuvajaisena kuution yhdelle sivulle. Miksi moinen! Mitä tämä palvelee? En näe kyllä että ketään palvelisi se!
Kaunis ja rikkomaton suoraan edestä, mutta kulmasta katsottuna tulee tunne ”jokin on vialla, mutten keksi heti että mikä – paitsi että minä tietysti keksin, koska mietin asioita aina eri suunnasta kuin average Joe)
Tällainen huomio vain.
Kävin muuten keskiviikkona Berliinissä ja siellä oli Vespa, monia eri kulttuureja edustajineen ja pelätä ei tarvinnut, kuten esimerkiksi Ukrainassa. Taksikuskit eivät puhuneet sanaakaan, mutta kyyti järjesti hölön aina määränpäähän vaivattomasti ja oikein, hintakin oli Suomalaisia suhareita edullisempi, vaikka reitti usein kiersi tarpeettoman pitkän lenkin kohteesta A kohteeseen B.
Islannin tulivuorenpurkaus oli pidentää reissuamme 2 vuorokaudesta vuoteen (joskohta olisimme lähteneet autoin tahi junalla jos lennot olisivat stallautuneet viikkotolkulla), koska tuhkaa oli lentokorkeudella ns. vitusti. No, pääsimme kuitenkin Helsinkiin lentäen, josta jatkoimme matkaa sellaisella Kekkosen alkuajan siniharmaalla kiskoille paskovalla junavaunumallistolla 10 tuntisen kiskoja repivän etapin verran. Aamusella kävin kämpällä lähinnä lukemassa vuokraisännän meilin siisteyden tasosta, jota en kyllä ymmärtänyt; miten se tietää miten siistiä täällä on, ellei ole käynyt täällä silloin kun olen poissa?
Ei ole kovin mieltä ylentävä ajatus se, että ventovieras ihminen käy kämpälläsi poissaollessasi. Ensi kerralla viritän tänne EHKÄ jonkun sadistisen ansan, sen minkin että joudun sitten kantelemaan ruumista pois vähin erin kilon paketeissa. Mutta eihän sitä nyt voi vaan käydä toisen vuokra-asunnossa omin avaimin tutkimassa että onko siitiä tahi epäsiistiä!?
Tämmöstä tänään, toivottavasti iltasen tuparit Velin ja Johannan kämpällä Laanilassa sisältävät vähintään yhtä paljon liikkuvia tekijöitä ja mielenkiintoisia faktoreita :D