30-vuotispäivä lähenee, hitaasti ja epävarmasti, mutta lähenee joka tapauksessa. 24.6. että sikäli ei olla vielä papin kyydissä, eikä edes ensimmäistä, vaan kolmattakymmenettä kertaa.
Ajattelin tässä kaikessa empaattisuuden puuskassani, että harvoille ja valituille järjestän mahdollisuuden juhlia meikän ikääntymistä paikassa X, ja ainoastaan syömiset ja siirtymiset paikkaan X ja paikasta X maksavat osallistujille jotain. Osan juomingeista piffaan minä ja luonnollisesti majoituksen, edelleen paikkaan X.
Jos nyt vihlaisee sydäntä, että voi ruottis, kun et ole minua kutsunut, niin äläpä hättäile, sillä voi vielä käydä niinkin, jotta juuri sinä saat kutsun. Katson ja ynnäilen ketkä ydinryhmästä oikeasti pääsevät ja ketkä eivät, tuleeko peruutuspaikkoja ja mikä yleensä on varauksen käyttöaste aktuaalisina päivinä. 19.6. – 26.6. väliselle viikolle on varaus.
No, mitään ihmeellisempää ikäkriisiä en ole vielä kehittänyt, mutta keksin tuossa pitkällisten pohdintojen päätteeksi yhden selityksen sille, miksi löin 4 vuotisen lupaavalta näyttäneen suhteen poikki. Sori, kun tämä on nyt tällaista vanhojen tamppaamista ja vatvomista, mutta pitää tämä jonnekkin kirjoitella (muuallekin kuin kallon sisäpinnalle, vapisevin kirjaimin).
Nimittäin, kun taloudellinen tilanne oli mitä oli, molemmat työttöminä tai tulevaisuuden työllistyminen ainakin epävarmalla pohjalla, en halunnut ajautua itse vastuullisena henkilönä tilanteeseen, jossa minulla olisi ollut silloisten arkihuolien lisäksi vastuullani pienen ihmisen elämä. Asioillahan on tapana järjestyä, mutta vaikutti se silti minusta liian suurelta riskiltä otettavaksi siihen saumaan.
Hankala tietysti miettiä niin kauas kantoisesti tapahtumia, olisinko päätynyt kesäkuussa töihin veljekset pösilöille, vai en, ja mikä olisi tämän hetkinen tilanne, olisinko töissä unelmatyöpaikassa…
Veikkaan että vuoden sisään, jos suhdanteet suovat, taloudellinen tilanne on jo sen verran hyvä että perheenlisäykselle ei ole taloudellista estettä; jos siis löydän enää ketään mukavaa ihmistä, joka suostuu geeniperimänsä sotkemaan tällaisella venähtäneen ja kyynisen ihmisen DNA-rihmastolla :)
Tavoitteista puheen ollen, tein elämäni ensimmäisen (omaehtoisen) instrumentti-tilauksen juuri. Olen miettinyt pitkään, että jokin tietokoneesta vieraannuttava harrastus pitäisi olla, koska mitä suurenevissa määrin (jos mahdollista) elämäni alkaa muistuttaa rullatuolissa istumista; töissä koneella, kämpällä koneella, baarissa tuopilla. Ei siinä paljoa lihas veny tai ajatus uudistu.
Ei sillä, ei tämä uusinkaan instrumentti kuntoa kasvata (ellen ala ravata keikoilla musiikkia esittämässä, mutta tuskin), vaan pikemminkin tarkoitus on kanavoida luovuutta musiikkiin ja sitä kautta ratkoa elämän ongelmia ja iloja ja suruja taustalla, musiikin keinoin.
Nyt seuraa merkinnän tekninen vaihe: instrumentti on Korg-yhtiöiden valmistama Kaossilator. Perusperiaate on hyvinkin yksinkertainen, otetaan syntentisaattori (piano + muutama jännä soitin mallinnus), x/y-kontrolleri (oktaavi/taajuus) ja efektiloota (kaiku, arpeggio, viive, tremolo, vibra jne) ja paukautetaan ne yksiin kansiin. Kansien välinen avaruus on vielä kutistettu mukavan pieneksi ja siksi tämä kokonaisuus mahtuukin nätisti reisitaskuhousun lahkeeseen tahi povitaskuun.
Mitä olen joulusta saakka demovideoita youtubesta ko. laiteesta katsellu, niin vaikuttaa tasan sellaiselta millä saan mieleni mutkalle ja kaareutumisen kautta takaisin lineaariseksi ja edelleen siroutetuksi ja kuplautetuksi tähän todellisuuteen musiikin muodossa.
Perusperiaate on se, että ensin muodostetaan taustat rumpukompeilla ja bassoraidalla, sitten jammaillaan tai nauhoitellaan x/y-kontrollerin hiplaamisilla soundeja eetteriin. Mitään musikaalista talenttia ei rytmitajua lukuunottamatta tarvita, kuhan osaat laskea kolmeen :)
Valmiit tuotokset voi pudotella koneelle talteen RCA-jakkien tai 3.5mm liitännän kautta WAV/OGG-muotoon tai mihin nyt mieliikään dumpata tuotoksensa. Kuulokkeiden ja paristojen kanssa voin siis vaikka junassa matkatessa Iisalmeen, sirotella mieleni syövereistä sävelet plakkariin ja soitella sitä isommalle porukalle reteoiden kautta määränpäässä.
Kesällä siis Kiikelissä jammailusessioita luvassa. Ja siellä syndeillä nyt vähintään.
Ai niin, rekkasin domainin www.ruottis.fi – jossa tosin ei tällä hetkellä ole vielä mitään sisältöä, mutta jonne kyllä ilmaantuu kevään myötä hyvinkin mielenkiintoinen (kröhöm!) web2.0 / ajax / mitälie -sovelma pyörimään. Edelleen harvoille ja valituille.