Joopa joo, aika vähän on jouluinen tunnelma. Lunta ei ole, ja on pimeää. Sen minkä harmaudeltaan ehtii.
Viimeaikaisia kuulumisia, että kävin halpamatkoilla ostamassa Kaakkurin säästökuopasta asioikseni kilon pekonia (ja kardiovaskulaarisen sydänverisuonitukkeuman?) ja mustikkateetä. Mustikkatee lienee noista kaupain tee-laaduista sitä itselleni maistuvinta. Ilmoittauduin työttömäksi ja työkkäri tahtoo edelleen tietää miksi erosin työpaikastani kesällä, ja täytyyhän heille se sitten vissiin kertoa. Kumma asenne on työkkärin tyypeillä aina, jos ei heti ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi jos työ menee alta. Ei kai se edelleenkään ole mikään kansalaisvelvollisuus – jos siis ei ole tukia vailla.
Taisin purnata saman asian tiimoilta vuosi sittenkin. O tempora, o morés.
Päivällä ikuistin sinällään ihan jännän kuvasarjan, kun liiskasin hetken aikaa jo minua ärsyttäneen banaanikärpäsen pöytää vasten ja jätin sen aloilleen, kunnes se utelias puoli aivostani sanoi, että tätähän olet odottanut. Jotain kuvattavaa mikroskoopille, poislukien omat haavat ja epäpuhtaudet kuontalossa. Eikun USB-mikroskooppi päälle ja kuvia näpsimään. Koko ötökkä oli semmoinen ajatusta pienempi rääpäle, jonka luulin jo kokonaan teloneeni vihreämmille metsästysmaille, mutta joka lähemmässä tarkastelussa heiluttelikin vielä koipiaan. Huolimatta siitä että oli pää ja perse sillä sanoneet poks.
Sama kai ne kuvat on linkittää tänne, pitkästä aikaa saatte jotain ihmeteltävää kuvienkin muodossa:
Sen verran tuo ”testi” pisti miettimään, etten iljennyt enää loppuiltana noita pörisijöitä litsailla, kun tuntui poloisissa tuo henkikulta niin tiukasti olevan kiinni. Sen sijaan jätin viinietikkaa ja sokeria pikariin keittiöön, jonne nuo pöljät tuntuivat hakeutuvan – kun netistä ensin mokoman kikka-3. luin.
Pientä perspektiiviä elämään. Siis todella pientä.