Olen alustellut tätä pitkään ja päivä päivältä ajatus alkaa konkretisoitumaan enemmän, ja enemmän.
Minä muutan pois. Sijainnin puolesta en kovin kauas, mutta toiselle paikkakunnalle. Pois Oulusta, jossa olen asunut nyt 24 vuotta – viimeiset 16 vuotta tässä samassa osoitteessa.
Muutos on varmasti suuri, vaikka olen viettänyt kesät uudessa kohteessa ja syksyöitäkin; aloittanut jo pääsiäisenä lumien aikaan, joten kylmät jaksotkin ovat kyllä tulleet tutuiksi. Istuimiset maha sekaisin pihakäymällä päiväpakkasella, kauhuissani alkuunsa syyssateella keskiyöllä. Sitten oppinut olemaan, ajatellut, että jos kuolen kyykäärmeen puremaan, ampiaisen pistoon tai ruosteisen naulan aiheuttamaan jäykkäkouristukseen, niin sen on oltava sitten tällä kertaa niin.
En halua elää pelossa loppuelämääni, peläten arkipäiviä tai -öitä, vielä vähemmän pyhinä.
Kesällä mökillä asuminen on ollut rentouttavaa, jo senkin takia että siellä on hiljaista, mutta on lupa myös möykätä, kun siltä tuntuu – ja joskus on tosiaan tuntunut! Inspiraation iskiessä sähköt syntikoihin, rumpukone jumputtamaan ja verrytellä kankeita sormia tunti toisen perään yön pimeydessä, aamun kirkkaudessa, sateen rummuttaessa peltikattoa vasten.
Joskus olen laittanut passiivisesti vain musiikkia soimaan; tai pötkötellyt kummitusaiheisten podcastien tahdittamien päiväpainajaisten läpi, ja herätessä tajunnut että mikään minua ei tapa, ja jos tappaa, niin senkin on sitten oltava niin.
Ajatus siitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen tässä elämässä, on helpottanut elämän läpi kulkenutta ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta huomattavasti. Teinpä miten tahansa, niin jokin asia jää varmasti aina kesken, mutta ei se niin vakavaa ole. Ensi kerralla sitten, tai jonkun muun toimesta, olipa elämänkatsanto missä tahansa tolassa sitten kun aika vihdoin minusta jättää.
Ensimmäinen talvi tulee olemaan koettelemus, olipa se kylmä tai loskainen. Odotan sitä suurella innolla, ja täytyy myöntää, myös kauhulla. Mutta olen valmis siihen, sillä olen halunnut tätä tilaisuutta läpi aikuiselämäni, elää maaseudulla kuten isovanhempani joskus ja omat vanhempani käsittääkseni nuorempina ollessaan.
Ei sisävessaa, ei suihkua, ei oletuksena lämmintä vettä.
Tervetuloa askeesi, ensimmäinen askelma muutoksessa. Näillä näkymin se koettaa kesäkuussa.
Jännittää!