Siinä, missä helmikuu meni tavanomaista kylmemmissä merkeissä, alkanut maaliskuu on mennyt sulavien lumien katselussa ja purojen virtausten pohtimisessa. Joka keväinen ihmettelyn aihe pikkulapsesta lähtien, miten vesi löytää reittinsä painovoiman vetämänä, vaikka sitä miten koettaisi padoilla ja mutkilla estää. Ehtymätön hämmästelyn aihe on se. Onneksi on vapaus tutkia luonnonilmiöitä ja tehdä uusia löytöjä ja vanhoja sovellutuksia, kukaan ei estä.
Kävin ostamassa Maaningan suunnilta autooni kesäreissuja silmällä pitäen sisäsängyn, jonka kansi aukeaa ja sisään saa esim. matkajääkaapin ja makuupussia ja muuta reissutarpeistoa. Mahtuu sinne myös suunnittelemani aurinkopaneeliakusto inverttereineen, joten sähköskootterin lataus reissussa (ja muutenkin) onnistuu jatkossa ekologisesti ilman sähköverkkoa, tarvittaessa :)
Enovainaan asunnon siivousta on kuulunut arkeen, onneksi olen päässyt sitä tekemään, sillä se on kaikesta henkisestä raskaudestaan huolimatta saanut arkeen jotain rutiinia ja merkitystä; olen tällä hetkellä sairauslomalla töistäni omien syideni vuoksi. Jos ei olisi mitään sisältöä arjessa, niin vain nukkuisin, ja toki nyt pyhitän selkeitä sisällöttömiä päiviä nukkumiseen ja kevyeen lepäämiseen, mutta pyrin myös pitämään jonkun sisällön ja tekemisen mukana arjessa, jotta en putoa täysin pois yhteiskunnan toiminnoista – fyysisesti saati henkisesti.
Tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun kuuntelen kroppaani siinä määrin, että uskallan sanoa ei asioille, olivatpa ne miten mielenkiintoisia tahansa – kyllä ne kerkeää tekemään, ja jollen minä kerkeä, niin joku muu kerkeää – maailma on rakennettu sellaiseksi. Jos oma energia ei riitä, en mene suututtamaan ympäristöä vajaatehoisena, väkisellä.
Odotan kesää, se on muutoksen aikaa vielä konkreettisemmin kuin nyt.