Joo, kylläpä taas pitkästä aikaa unella paiskasi :) Olin muka Nokialla Senior Data Architechtina ja ottivat minut sinne vähän varovaisesti koska koulutustaustani ei täysin vastannut pestiin hakevia yleensä, mutta luottivat potentiaaliini aiemman kesän (tämä siis tapahtui oikeasti viime kesänä) positiivisen feedbackin myötä. Eli siis palautteen :P
Ensimmäinen työpäivä lähti sikäli jännästi käyntiin, että kävin hakemassa beiget suorat prässihousut ja puna-pinkki-valko-pystyraitaisen kauluspaidan kellaritiloista olevasta varustevarastosta kuten Olvilla konsanaan ja siitä sitten pikaisen safkan kautta avokonttoriin. Heti ensitöikseen osastojohtaja löi kouraani Motorolan uuden älypuhelimen, jonka oli hommannut lentokentän kaupasta ja oli tuosta pirulaisesta kovin mielissään. Sikäli jännä nyanssi, että tosiaan oltiin Nokialla. No, luuri muistutti hyvin pitkälle 80-luvun robottipenaaleita, kaikki saranat oli motorisoitu ja puhelimen aukeaminen oli enemmän mystistä odottelua kuin rivakkaa joukkoviestintää :) Näyttö oli yllättäen suhteella 16:10 ja siinä oli mustavalkoisena tavallisen luurin näppäimistö kuvana, jota sitten stylus-kynällä tökittiin.
Meikä ei ollut ihan täysin vakuuttunut tuosta sähköä kuluttavasta penteleestä jossa ei tuntunut omasta mielestä olevan mitään järkeä, mutta jota osastojohtaja kovasti tuntui rakastavan ja tahtoi että mekin siitä apinoitais GUI-puolella hyviä juttuja (joita ei mielestäni liiemmälti ollut). Softarajapintana muuten oli tuossa QTnano :D En tiedä onko sellaista olemassa, enkä tiedä sitovatko unessa tehdyt NDA:t – eivät varmaankaan :P
Vastapäinen työkaveri ei jossain vaiheessa digannut kun yritin säilöä 100 – 1000mm optiikkaani lattialle, otti kuulema hänen arvokkaaseen toimistotuoliinsa kiinni se putki ja hän ei halunnut vastuuta moisen optiikan särkemisestä. Yritin pistää sitä optiikkaa pystyasentoonkin, mutta kyllähän sen arvaa ettei tuon mittainen torvi mahtunut minnekään, eikä sitä olisi vakaasti saanut pysymään pystyssäkään — mitähän Freud sanoisi tästä? :D
Loppupäivä meni tuskastellessa sen optiikan kanssa ja kiroilin että on tää saatana kumma mesta kun yhden toissijaisen toiminnon kanssa pitää juosta ja tekisi jo mieli koodailemaan ja fotaroimaan.
Jossain vaiheessa kävin ihan oikeassa maailmassa kuspissalla ja kömmin takaisin nähdäkseni vain unta, että olin K-marketissa kauppiaana ja viereinen Valintatalo oli keksinyt alkaa myydä alumiinista tahi sellaisesta muusta pellistä muovailtuja naudanpihvimuotteja jauhelihan kylkiäisinä ja meikää sapetti kun en itse sitä ollut keksinyt ja oman kaupan kassavirta oli hyvin pieni. Meikän innovaatio Pääsiäismyynnin kasvattamiseksi oli ollut myydä mämmiä oikeista tuohituokkosista ja tuo naapuriliikkeen peltipihvimuotti veti fiilikset tosi matalaksi.
Niin ja olin tuossa kauppaunessa tosi läski ja harmaahiuksinen ja punakka, oikein potra poika, vähän samasta muotista ulostettu kuin se Mustanpörssin muinaisvuosien Topi. Tai lihakaupan Väiski. Miks sellasia imagonbuustaajia ei enää ole? On vaan Valtsun ja Siwan harmaaparta ja punaposki — eikun hei!