Alkuvuosi alkoi töiden osalta hyvinkin aikaisin, koska tuoreena työntekijänä vuosilomia ei niin ollut kertynyt ja vedin sitten 3D-kurssia ekaviikon kaikille kiinnostuneille töissä. Kevät meni siinä samoin touhutessa ja vapaa-ajalla kuljin konemusakekkereissä, tänä vuonna vähemmän tehden, enemmän keskustellen. Juttelu on mukavaa.
Keväällä mersu pomppasi taas päästöistä ja minulla loppui huumori sen kanssa, ja kävin kiertelemässä keskenäni autokauppoja parin viikon ajan joutohetkissä täällä Oulussa. Oikein mitään järkevää autoa ei sitten suuremmista liikkeistä löytynyt. Katselin pitkään samoja mersuja mistä sentään tiesin että automaatti e-mersuun mahdun ajamaan ja osaan sitä ohjastaakin (manuaaleista en pidä). Keskon K-autolla katselin Nissan NV200 -sähkötila-autoa mutta sen toimintasäde oli jotain 50km luokkaa per lataus, joten semmoinen autolta näyttävä, minimaalisella rangella oleva töttöröö jäi sittenkin sinne vaihtoauto-osastolle happanemaan.
Sain kuin sainkin auton, nimittäin Renault Trafic:in pakettiauton, automaatti-vaihtajalla, manuaalilaatikolla (voi ajella kummalla mielii). Tällä autolla sitten kävin kesäreissun Helsingissä, Salossa ja sieltä erinäisiä reittejä pitkin takaisin mökille Muhokselle. Hyvä on ollut ajaa, joskohta
syksyllä piti korjailla autoa isommasti, mutta turvallisuudesta en tingi, ja autot on kuluvia kamppeita.
Syksy on mennyt sitten terveyden rakoillessa pienemmästi ja suuremmasti, mitään elämistä estävää ei ole onneksi ollut, ja hommat on seurannassa terveysalan ammattilaisten toimesta, lähinnä meinaa kuula prakata erinäisistä syistä. On se varmaan jo aikakin, 45-vuotiaana, käsitellä koko elonpolun aikana kertynyttä tauhkaa, eikä siihen yks tais kaks Ruotsalaista riitäkään, siksi terveyspalvelut ovat kullan arvoinen toimija tässä kohtaa.
Lapsuudesta asti kaverina ollut ihminen kuoli marraskuun lopulla, ja herkisti isonkin ihmisen kyyneliin, kun niin paljon tuli koettua yhdessä. Tuli ideoitua labyrinttejä piirrustusvihkoihin, tehtyä musiikkia Amigalla (Protracker) ja pelattua Turricania aamuisin ennen kouluun menoa ja vähän koulun perästäkin. Tämän kaverin koti muodostui vuosien myötä semmoiseksi hubiksi, keskuspaikaksi, jossa me kaveriporukalla touhuttiin 1988 – 1995 kaikenlaista, iän myötä kehittyen.
Tai oikeastaan taantuen, ei paljon piilosta oltu 14-kesäsinä.
Joulukuun olen ollut sairauslomalla burnoutin ja masennuksen ynnä uupumuksen vuoksi; kuten mainittua, prosessit taustalla terveysalan ammattilaisten kanssa kulkevat nyt matkassa, joten niistä uskaltaa tälleen avoimestikin jo puhua. Diagnosoitu on, kaikenlaista. Availen näitä ehkä tulevaisuudessa, jos jaksan.
Kuluneen vuoden uudenvuodenlupaus oli että lopetan monipeliautomaattien pelaamisen, ja samassa myös Veikkauksen tukemisen rahallisesti muutenkin. Se lupaus on pitänyt, joskohta voin sanoa, että sen pitäminen on aiheuttanut enemmän aktiivista pidättäytymistä ja keskittymistä, kuin alkoholista luopuminen 2019 (sekin on pitänyt, 6.5 selvinpäin, jippii saatana).
Mietin tämän päivää, minkä lupauksen tekisin tulevalle vuodelle.
Toukokuussa viimeistään muutan Muhokselle kokonaan ja roudaan maallisen omaisuuteni muassani sinne ja pidän sitten pihakirppiksen kaikelle sille, mitä en enää tarvitse itse. Tiedottelen tästäkin sitten lähempänä, mutta varmaan se on siellä kesällä sekin.
Kaiken kaikkiaan paljon hyvää on mahtunut vuoteen, mutta myös paljon pahaa. Ihan neutraaleja juttuja kaipaisin kokonaiskuvassa enemmän. Melkoista tunteiden ja isojen kysymysten äärellä pyörimistä tässä on tullut koettua, vähän liiankin kanssa.
Maailman tilanteesta en sano muuta kuin, että pelottaa. Paljon.
Hyvää uutta vuotta 2026 kuitenkin kaikille, ootte tärkeitä!