Tämä kuu on mennyt aika pitkälti masennuksen syövereissä taiteillessa. Toki välillä on ihan hauskojakin hetkiä, mutta kokonaisuutta varjostaa koko ajan sosiaalisen jaksamisen rajallisuus, tuntuu etten palaudu enää entiseen malliin yön aikana levossa seuraavaan päivään, ja nekin harvat kerrat kun jaksaa kotoa jonnekin lähteä, ovat sitten ihan tuurissaan, miten kauan aikaa jaksan jossakin olla.
Yleensä olen jaksanut sen työpäivän + optionaalisen kaupassakäynnin hilppasta päivässä, ja viikonloppuna sitten ihan jaksamisen mukaan tuolloinkin, mutta nyt se ei vain syystä tai toisesta onnistu.
Painokin on noussut tässä puolen vuoden aikana, tasan 140 kiloa on nyt vaa’an naulassa; 10 vuotta sitten painoin 148.5kg mutta se nyt ei ole kaksinen tavoite, ennemmin kai sitä pitäisi saada painoa alemmas, mutta kun ei ole motivaatiota, vaikka tiedostan, että tällainen ylipaino kaksimetrisellekin on liikaa.
Onneksi on nyt ammattimaista apua olemassa, ja muutama kaverikin, joiden kanssa toki juttelen pääsääntöisesti kaikesta muusta kuin masennuksesta tai burnoutista.
Jos lueskelee taaksepäin blogimerkintöjäni, sanotaan nyt vaikka 10 vuoden ajalta (vaikka jokaiselta vuodelta nyt joulukuun) niin aika masentunutta se teksti on noin pääpiirteittäin, enkä edes tuolloin 2015 tajunnut olevani kokonaiskuvassa masentunut, pidin vain normaalina, että joskus on masentavaa, ja joskus ei.
Jospa tämä taas tästä. Joulun tahtoisin olla mökilläni, lämmittää takkaa, lämmittää saunaa; juoda kuumaa glögiä isosta mukista ja sanoittaa AI-biisejä ja pelailla Noitaa ja Minecraftia. Lumitöitäkin varmaan pääsee tekemään, mutta tuosta säästä nyt ei taas tiedä, nytkin on plussalla.
8 päivää jouluaattoon, laskin aivan itse just nyt.