No niin, tännehän on tarkoitus kirjoitella elämästä, joten tässäpä palanen mennyttä elämää, joskohta myös tulevaakin.
Muutin uuteen kämppään tosiaan 8.3. kuluvaa vuotta, löysin ihan näpäkän kaksion aika läheltä keskustaa ja tänne
tuntui kaikki maallinen hankittu omaisuuskin mahtuvan ihan hienosti. 7. kerroksesta näkyy Oulua reunasta reunaan,
eikä naapureistakaan ole ollut riesaa.
Uutta roinaa tietysti piti ostaa, sillä paistinpannua en ole koskaan aiemmin omistanut, enkä pyykkitelinettä. Imurinkin
hankin, kuten sanottua. Itseasiassa juurikin imuri, pyykkiteline, läjä aterimia, leikkuualusta ja purkinavaaja tulivat Tuukalta,
jolle olen edelleen Jallu-pullon, ellenpä kaksikin tästä palveluksesta auki; pitääkin koettaa ennen vappua ne hälle toimittaa :)
Lamppuja en ole kattoon saanut, sillä tässä kämpässä on jotkut omalaatuiset harmaat täpsit johtojen suojina, joihin lamppujen
pikkupistokkeet saati paljaat johdotkaan eivät tunnu sopivan. Toisaalta ei tuota valoa nyt kesää vasten niin kaipaakaan, sitä on
ihan tarpeeksi pihamaallakin, että sälekaihdinta auki niin ei kulu sähköäkään. Maapallo kiittää, ekologisuudesta :P
Viimeisen muuttopussin sain purettua aika tarkalleen 3 viikkoa muuttamisen jälkeen; huomasin omistavani toistakymmentä
paria kenkiä. Olon kai pitäisi olla masentunut ja yksinäinen, mutta ei tämä oikein siltä vaikuta. Rahat ovat tiukassa, tietysti,
mutta muuten on ollut ihan mukavaa. Tupareita en ole vielä pitänyt, ja kun tässä tuntuu pukkaavan kaikkea pääsiäistä ja vappua
jo päälle, niin en sitten tiedä missä välissä tupareita olisi soveliasta viettääkään. Mutta ilmoittelen jahka ovat, niin pääsette
mukaan. Tilaa nyt on tietysti rajallisesti ja istumapaikkoja, mutta onhan tuota ennenkin biletetty onnistuneesti isolla porukalla.
Lautasia pitäisi jossain vaiheessa katsella lisää, ja mielellään persoonallisempia kuin nuo nykyiset – välttämättömät. Julialla
oli kivoja värillisiä laakeita lautasia, jotain sellasia mietin, mutta saattaa tuo oma värimaku silti olla sitä harmaata ja mustaa,
juhlaan sitten punaista tai oranssia :) Tarkoitus oli sisustaa tämä alusta alkaen sellaiseksi kuin haluan, mutta resurssien
vähyyden ja osin laiskuudenkin vuoksi tämä näyttää aika sekaiselta vielä, vaikka muuttolootaat ovatkin purettu ja järjestelty.
Pari hyllyä kaipaisi kipeästi tilaa täältä itselleen, jotta lehdet saisin niihin ja CD/DVD-levytkin voisivat olla nätimmin niille
tarkoitetuissa hyllyissä tai muussa jännässä ratkaisussa. Ikeassa olen nähnyt sellaisia nurkkapaloja, joihin CD-levyt laittamalla
voi pistää seinälle ns. mosaiikkikuvioksi omistamansa lätyt.
Tilasin Levykauppa Äksään tällä viikolla (taisi olla keskiviikko) yhden audio-levyn, jota ei tuntunut saavan mistään. Äksäänkin se
piti tilata, ja toimitusaika oli rouheat 3 viikkoa, vaan onpa tässä aikaa odotella. Utah Saints – Utah Saints -niminen artisti ja levy, se.
Spotifystä olen tuota levyä kuunnellut reilut viikon päivät ja voisinpa sanoa että arvostan ja pidän. Kaikki arvostamisen ja pitämisen
arvoiset levythän sitä pitää kannatuksen vuoksi ostaa, vaikka bändit ja esittäjät olisivatkin jo painuneet ajasta iäisyyteen. Periaate
mikä periaate, ei välttämättä tälläkertaa edes paskimmasta päästä ;)
Kasvikokeilusta sen verran, että ruohot näyttävät menestyvän tuubeissaan oikein nätisti; paitsi yksi, joka oli nopein ja homehtui myös
samalla empimättömällä vauhdilla kuin nousi kukoistukseensakin. Pitäis varmaan polttaa uunissa tuo multa ja pistää uusi siemen
itämään, vaan pitäähän sitä vähän aikaa fiilistellä ja nöyristellä epäonnistumisiensakin kanssa. Ja vaikka nyt ruohoista olikin puhe, niin
ihan auringonkukkia noissa on. Tietty poliisisetien raidissa olisi hauska selitellä, miksi kasvatan auringonkukkia kolmessa lasituubissa
ikkunalaudallani. En ees tiiä, että miksi, tuntu vaan kivalta idealta tuollainen ekosysteemijuttu. Haistakoot perseen, jos eivät ymmärrä,
että työttömällä ja luovalla on koko maailma käsissään; vois sitä paskemminkin aikaansa käyttää…
Tästä tekemättömyydestä tulikin mieleen sitten seuraava vaihe suunnitelmissa. Koetin kusettaa jengiä aprillipäivänä, että olen muka
lähtenyt reissaamaan Tellusta Franfurista Milanoon ja sitä kautta Luxemburgiin, mutta eihän se ihan niin ollutkaan. Taisiko jopa 2 ihmistä
tämän uskoa, ainakaan kommentteja ei useammalta tullut asian tiimoilta. Sori :D
No, kaverihan sitten kuitenkin loihe kommentoimahan jotta mitenkä kiinnostaisi oikea matka, kun olivat toisten tyyppien kanssa pohdiskelleet
matkaa Ukrainaan heinäkuun alkuun. Minähän sitä sitten yhden päivän pohdin, laskeskelin olemattomia rahavarantojani ja mittavia ja moninaisia
rahareikiäni ja päädyin siihen tulokseen että perkele, pakkohan tämä tilaisuus on hyödyntää. Jengiä on nyt sen verran lähdössä samaan
määränpäähän, ettei ainakaan yksinäisyydestä tarvitse tuolla välimeren ilmaston lokaatiossa kärsiä :)
Tänään lauantaina kävimme varaamassa lentoliput HKI – UKR – HKI ja matka-aika ollee sellaiset sopivat 2 viikkoa. Nyt jos yllättävästi joku taho
tarjoaa töitä, niin voin sanoa että sopii, mutta heinäkuussa olen kaksiviikkoa reissussa, sovittu mikä sovittu.
Jonoa oli puoleksitoista tunniksi asti venyä Stockan hulluillapäivillä, vaan jospa tuo ”maksaa itsensä takaisin” vielä. Kamerahan sinne lähtee
ehdottomasti mukaan. Mitä nyt olen pari viimepäivää kuumeisesti ja mielenkiinnolla wikipediasta ja googlesta lueskellut, niin ihan jännältä
mestalta vaikuttaa. Kiovassa on ihan perkeleesti isoja patsaita ja muukin maa tuntui olevan puskettu täyteen kaikkea jännää. Yöjunalla
pääsee 10 tunnissa Odessaan, jossa taas on lisää kaikkea jännää. Uikkaritkin tuonne täytynee ottaa mukaan, sillä heinäkuussa se sää siellä
voi todellakin olla aika hottia. Keskilämpötila oli Lonely planet -kirjasen mukaan +25°C, eli välillä voi olla viileämpääkin, mutta vastavuoroisesti
+40°C helteetkään eivät ole poissuljettuja.
Näin, nyt vain jännäämään tuota reissua. Onhan tässä toki vaput ja juhannukset välissä. Vapusta ei ole mitään havaintoa, missä sen vietän, mutta
juhannukselle olen miettinyt serkun ja veljen kanssa, jos saataisiin aikaiseksi roudata fyysiset olemuksemme Honkarannan kesämökille; Ville lähtee
armeijaan heinäkuussa, joten se olisi sellaisen kettyketörin paikka (ompa veljellä jotain positiivista ajateltavaa, hehe, kun märässä syyssateessa virittelee
miinaa jäiseen tiehen).
Mutta se juhannus ei ole vielä ihan selviö, joku muu voi olla varannut mökin itselleen ja se tietää sitten taas lisäpuuhaa meille, kun pitää keksiä joku
eri mesta :)
Tässä just funtsailen, mitä tänään tekis ja Julialle ja meripelastajalle olis tarkotus mennä lounaalle tahi päivälliselle tässä päivän mataessa, ilta on vielä
auki, mutta ainahan tuota jotain keksii. Niinku aina.
Jälkimerkintä: söin simpukoita ekaa kertaa evör lauantaina, olivat hyviä. Yksi uusi laji lisää dna-rihmaani, hohhoi :D
—————-
Now playing: Gui Boratto – The Blessing