Tiistaina nosti yks kaks iltapäivällä, töiden jälkeen +38°C kevyen kuumeen.
Säikähdin, totta kai. Koronaahan tässä on odotettu ja pelätty vuoden verran. Että nytkö!?
Lämpötila ei ottanut laskeakseen yötä vasten, joten otin 500mg parasetamol-poretabletin (veteen sekoitettava) joka tuntuu olevan itsellä se ainoa kuumetta laskeva särky-/tulehduskipulääke.
Aamusella lämpö näytti edelleen +37.8C joten piti ilmoittautua omaehtoiselle sairauslomalle. Aina tulee jotenkin vanhakantainen pinnausolo, vaikka syy olisi miten aito.
Pinnasin pentuna peruskoulusta aika tavalla, syynä oli yksinkertaisesti jatkuvasti paheneva koulukiusaus, ja jatkuva pelossa eläminen ja uuden oppimisen yhdistelmä ei ollut kovin ruusuinen kombinaatio.
Tälle päivää sain varattua koronatesteihin ajan, lämmöt ovat nyt normissa +36.6°C asteessa pysytelleet, onneksi. Musta tulee pienessäkin ylilämmössä tosi vihainen ja vittumainen, saatan sanoa tosi rumia juttuja lonkalta, miettimättä. Niitä saa sitten hävetä ja pyydellä anteeksi viikkotolkulla pahimmillaan. Riippuu kuka sattuu tulilinjalle.
No nyt sellaisia ei päässyt onneksi syntymään, nukuin keskiviikon ja rauhotuin, musiikkia kuuntelin (Ismo Alanko – Minä ja Pojat / CD) ja muistelin menneitä aikoja ja mahdollisia tulevia.
Eilen lueskelin, että onkohan tälle tulevaisuuden pohdinnalle jotain termiä, ja onhan sille: Chronosthesia. Ihmisille tyypillinen, muilla nisäkkäillä harvemmin todistettu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mental_time_travel
Oon tietoisesti jostain teini-ikäisestä saakka käyttänyt tuota episodimuistamista osana tulevaisuuden suunnitteluani ja kehittänyt siitä melkoisen ”aseen”. Osaan parhaimmillani funtia 15 erilaista ala-ala-ala-mahdollisuutta huomiselle ja iteraatioiden määrä kasvaaa mitä kauemmas tulevaisuuteen ajattelen.
Se ei kuormita päätä siten miten ehkä joku voisi ajatella, vaan se luo mahdollisia polkuja mitä pitkin kulkea, jos todellisuuden tarjoamat satunnaiset ja muiden luomat polut ahdistavat.
Nyt sitten odotellaan negatiivista koronatestitulosta: jos se tulee, kaikki on hyvin; sain EKG-testistä samat tulokset kuin vuonna 2015, ensimmäisen asteen AV-blokki, johtumisviive, ei aiheuta jatkotoimenpiteitä. Verenpaineelle sain lääkityksen, alkuunsa kuukaudeksi.
Hemoglopiini oli 145, hip hei :)
Jos saan positiivisen testituloksen, sitten on pidempi 10 + 2 oireettoman päivän breikki. Hiihtolomakin pukkaa päälle, mutta melko epäsosiaalisissa merkeissä se mahtaa mennä.
Näistä molemmista versoaa lisää tulevaisuusvaihtoehtoja, loputtomasti.
Kunnes on aika viheltää kultaiseen pilliin: vriii!
Jos näyttää aamusella tältä, pyöräiltyään töihin, voi vaikka vilustua (oma veikkaus tämän mystisen lämpöhypyn syyksi):
