Tässä on viime syksystä kevääseen menty yhdenlaista vuoristorataa terveyden kanssa, ja se on varmasti heijastellut käytökseeni muutenkin.
3 viikkoa sitten puhkesi kihtikohtaus, joka herätteli (kirjaimellisesti, kun yöllä puhkesi päälle), että viimeiset 20 vuotta on tullut syötyä ja juotua, turvottua ja sotkettua aivokemioita tehokkaasti.
Kihtiin sain viikon mittaisen kortisonikuurin ja samalla varailin sitten veri- ja EKG-kokeet. Tuloksetkin tulivat, mutta ilman mitään lääkärin tulkintoja.
Eilen sitten kolahti postilaatikkoon lääkärin tulkinnat ja tällaista dataa ne sisälsivät:
1. Pitkä PQ-aika EKG:ssa (pitäisi olla <120ms, mulla on 132ms) – aika yleinen löydös, ei aiheuta jatkotoimenpiteitä
2. maksa-, munuais-, sokeri-, kilpirauhas- ja sokeriarvot hyvät
3. hemoglobiini 140, kolesterolit 1.2 ja 1.8, syke 74
Kihtiruokavalio jatkuu, pitää keksiä uusia mausteutuksia ruoalle. 3 viikon ajan kanapohjaiset safkat alkavat jo tympiä.
Vapaa-ehtoinen alkolakko jatkuu myös, tähän ei tullut lääkäriltä edes mitään kieltoa, 2-3 ravintola-annosta saisi illassa ottaa, mutta ei ole tehnyt mieli, mukavaa on ollut ilmankin.
Syy, miksi kerron näistä tälleen julkisesti on se, että samalla pyydän anteeksi vaiheiluani ja stressiherkkyyttäni asioiden ja tapaamisten suhteen menneeltä ajalta viime syksystä tähän saakka.
Yksi kivi on vierähtänyt pois sydämeltä (kirjamellisesti) ja se on hyvä homma. Ystävien tuki ja tsemppaus on ollut suuresti apuna, eli kiitos kaikille heille :)