Lueskelin asioikseni muutaman vuoden taakse päin blogimerkintöjä helmi-maalis-huhtikuu akselistolta, ja huomasin, että aika samanlaisissa vesissä sitä on menty jo 4+ vuotta.
Syysmasennus taittuu jouluna hiljaiseen ja yksinäiseen joulunviettoon, joka taittuu keväällä Auringon paisteessa kuvotuksen kautta masennukseen, joka taas pysyy aisoissa niin kauan kuin aivoilla on jotain aktiivista tekemistä.
Tämä haju- ja makuaistin katoaminen on kyllä uusi kuvio, mutten osaa pitää tätä merkkinä mistään aivokasvaimesta tai muusta vakavemmasta, mulla on ollut outoja oireita niin kauan kuin jaksan muistaa.
Kuumeet ovat aina luokkaa +41.2C ja sitten laskevat, poislukien kahden vuoden takainen virustartunta, joka roikotti meikäläistä hulluuden rajamaastossa kuusi inhottavan pitkää päivää ja yhden yön päälle.
Kunhan muistaa, että parasetamol toimii itelle kuumeeseen niin aika turvaattua on elo. Tietysti joku hätävara ruoan ja juoman muodossakaan ei haitanne.
Jatkan päivittelyä tänne blogiin taas kun kevät tästä etenee, mitään ihmeitähän tässä ei muuten ole sattunut. Kesällä alkanut suhde päättyi lokakuussa ja sitten olen käynyt treffeillä parin tyttären kanssa, mutta kaveripohjalle ovat jääneet.
Tämmöstä ikisinkun intervallivoittoista elämänpolkua saadaan varmaan seurata jatkossakin :)