Joulukuussa päivitin näytön, astetta fyysisesti suuremmaksi – 28″ vaihtui 43″ ja ikänäkö sai painua hiiteen, nyt näkee lukea tekstiä natiivitarkkuudellakin.
Mutta voi! Pelithän ne vaativat joka vuosi enemmän mehuja koneelta, eritoten näytönohjaimelta, ja armas työjuhta Nvidia Geforce 660GTX alkoi takellella jo raskaimmissa (l. Vulkan-rajapinnan) peleissä.
Tuli sitten yöllä vastaan myynti-ilmoitus Facebookista, paikalliselta oululaiselta myyntipalstalta, että olisi etsimäni kaltaisia Nvidia Geforce 1060GTX -näytönohjaimia myynnissä useampikin kappale, videoeditointikäytöstä. Hintakin oli maltilliset 250 euroa, joten heitin innostuneen yhteydenottopyynnön myyjälle, ja siihen sitten vastasikin myyjätaho aamusella.
No, pelit pyörivät nyt mukavasti, ajureiden kanssa oli perinteiset Windows7-ongelmat, mutta kohtuu tuoreet(?) referenssiajurit sain nyt uppoamaan koneen sisuksiin, 388.13 -versionumerolla olevat. Gameready-ajuria ei ole, ehkä pistän sen sitten joskus (parin vuoden päästä).
Edelleen vanha ja uskollinen, viisivuotias prosessori jaksaa – i7 2600K ja 8 gigaa keskusmuistia, en ole saanut omassa käytössä vielä lopahtamaan. Muistia mahtuisi vielä tuplat (tai 16+16) lisää, mutta ainakaan vielä ei siis ole tarkoitus tai tarve sille.
Tästä voi rivien välistä lukea senkin, että talous on vihdoin tasaantunut ja stressitasot siinä ohessa. Vaikka tässä kuussa ei työtunteja niin hirveästi tulekaan, on mieli silti pirteä. Maaliskuussa jatkuu sitten täydemmällä päivällä tekeminen aina kesään saakka, ja se on mahtava homma se :)