8 viikon loma tuli vietettyä varsin leppoisasti ja erinäisissä paikoissa rampaten. Ilosaarirock, Kontufolk ja viime viikonlopun Utajärvi-turnee Antin mökille äijäporukalla päällimmäisinä mielessä.
Tulevana viikonloppuna onkin sitten vielä tuo vihoviimeinen Rapurock Oulaisissa, eli meikäläisen vissiin neljäs kerta, ja koko häppeningin 10. ja siis viimeinen tapahtumakerta. Pakko mennä.
Työt alkoi tosiaan eilen, tarkoitus oli mennä aamusta heti OGL:n toimistolle rymsteeraamaan työhuonetta tai -tilaa kasaan, mutta niimpä vain hoksasin, jotta keskustan tuntumasta on mahdotonta löytää rajoittamatonta parkkipaikkaa. Ja parkkihalliinhan sen koslan saisi, mutta halvemaksi tulee kulkea taksilla. Tai edes bussilla. Oikeasti mitään järkeä kruisailla omalla autolla, ja ravata 2h välein joko siirtämässä autoa, tai pitää parkkihallisa 1.5e/h veloitusperusteella. Joku järki nyt tämmöseen. Kallioparkkiko se on ratkaisu sitten?
Sitä odotellessa, ajattelin heittää maantiefillarin (ensin Toppilansalmeen, mutta sen idean jälkeen) pyörätukkurille, kysyä mitä siitä saa vaihdossa ja ostaa jonkun perusJopon. Enempi ollut harmia tuosta vauhtimankelista, kuin iloa.
Työt tosiaan starttasi sen parkkipaikan etsimisen jälkeen tutussa ja turvallisessa ympäristössä Kaketsulla, Kotkantien opetusyksikössä. Rymsteeraamaan päästiin ja siirreltiin kolleegan kanssa pöytiä, koneita, vielä isompia koneita ja vielä suurempia pöytiä paikasta toiseen. Hikihän siinä tuli.
Ja jatkuu huomenna.
Tänään oli osastokokouspäivä ja voi veljet, ettei ole minun hommaa se passiivinen istuminen. Nuokuin siellä silmät puoliummessa kuuntelemassa luentoja siitä ja tästä työasiasta. Hävettäis, jos ei väsyttäis niin kovin.
Kävin töiden jälkeen ostamassa mustan karvalankamaton. Saa vihdoin heitettyä nuo eksän kanssa ostetut mustavalkoiset matot helevettiin.
Viimeinen muisto pois.