Helmikuussa jään auton tönäisemäksi. OYS:n lääkäri sanoo, että paranemiseen menee kuukausi, jonka aikana jalka voi turvota kolmenkin kertaiseksi. Jään odottelemaan, kinkkailen yhden koiven varassa ja napsin Buranaa irtokarkin lailla. Kuluu se kuukausi ja ihmettelen kun mustelma on kadonnut mutta turvotus ei. Töissä menee ihan kivasti, istumatöissä jalan turvotus ei sinällään haittaa, ja kävellessäkin Buranan voimin menee mallikkaasti ja siitä vierottautumisen myötä ihan nätisti ilmankin.
Käyn työterveyslääkärillä, joka toteaa käsituntumalla, että jalassa on verta ja kudosnesteitä ja pistää lähetteen röntgen-lääkärille, ja oheen huomion, että veren voi ultraäänellä katsellessa todennäköisesti imeä neulalla pois. Kuluu viikkoa ja pääsen imuteltavaksi. Verta tulee jalasta kaikkiaan kiltisti ulos 2.3 desilitraa ja operaatio on täysin kivuton. Pääasiassa sen takia, koska kipuhermot ovat riekaleituneet itse impaktin aikana kolarissa.
Kuluu kolme päivää ja jalka on taas pinkeä kuin kortsuun tungettu keilapallo. Soittelen seuraavana perjantaina työterveyteen ja sieltä annetaan lääkärintarkastukseen ODL:n yksityiselle puolelle aika. Mietin että mitäs ihmettä, kyllähän sen nyt tietää että kintussa on verta ja kudosnesteitä. Samaa sanoo yksityislääkäri seuraavana maanantaina, laskuttaen tästä diagnoosista 88 euroa.
Saan lähetteen röntgeniin ja neuvon että jalka on punkturoitava uudestaan. Saan lähetteen ja varaan ajan tämän viikon tiistaille (12.4.) ja lääkäri imailee erälleen 1.8desilitraa silkkaa verta ja toteaa, ettei tätä tällä keinoin korjata. Käski tarkkailla kuinka monessa päivässä se on turvonnut takaisin. Pääsin kotiin 1.5h myöhemmin ja jalka oli taas turpea kuin juopon nenä kuukauden putken jälkeen. Erittäin mukavaa.
Soitin tänään, 14.4. työterveyteen ja sain lähetteen ODL:ään, ja sieltä erälleen lähetteen ortopedille, joka väänsi jalkani ihmeelliselle kaarelle kai testatessaan miten puristuksissa polvitaipeen jänne on. Siinä vaiheessa ei tuntunut revähtymää kummempaa. Ortopedi oli yllättäen sitä mieltä, ettei ole normaalia että jalka täyttyy verestä ja kudosnesteistä puolessatoista tunnissa punkturoinnista. Oikeesti, eikö muka ole normaalia?
Saan lähetteen Yliopistolliseen keskussairaalaan (näin frendien kesken OYS) ja tuomio on alustavasti, että leikeltävä on. Olin että vihdoinkin, vittu, kiitos!
Että nyt jännätään, milloinka OYS:iin! Ja sitten että mitä siellä arvotaan ja tättäröidään, eihän mulla tässä mikään hätä tai kiire ole.
Huomasin joutessani, että oon alkanut unohtelemaan asioita. Tänään unohdin pankkikortin PIN-koodin. Sen nelinumeroisen, jonka näppäilen monta kertaa päivässä. Edelleenkään en muista sitä, eikä oma muistilappu kämpällä ”sama kuin ennenkin” auta muistamaan. Rok rok, huomenna pitäs latailla bussikortti täyteen, näyttää kintun kanssa siltä ettei paljon fillarikilometrejä kartutella, niin että millähän imaginäärirahoilla sen saan maksettua. Lidlistä sain cevapcicit mukaan näyttämällä ajokorttia ja kirjottamalla HETU:n loppuosan kuittaukseksi.. wtf?
Tämmöstä tässä tiivistetysti, omaksi reminderiksi ja teille muille huomiona, että näin käy, jos ei huomaa väistää autoa, jota ei huomannut.