Ylen elävä arkisto on mahtava keksintö. Ainakin YouTuben jälkeen heti kakkosena. Hyvin on saanut ajan kulumaan kämpällä ollessa kun on pistänyt hakukriteeriksi vuosiluvun perusteella tapahtuneita asioita. Itse kun on syntynyt vuonna 1980, siltä ajalta löytyi monta mielenkiintoista pätkää. Suvi taas on syntynyt 1984 ja pienellä kateudella ryyditettynä pengoin että tällä armaani vuosiluvulla löytyi sittenkin paljon mielenkiintoisempia artikkeleita, haastatteluita ja videopätkiä kuin nuhjuiselta 1980 vuodeltani.
Ei se mitään, ajan saa silti kulumaan, ja samalla oppii kanssaihmisistään vähän ja vaikka mitä. Ja etenkin median moninaisuudesta ja kehittymisestä kansalaisten valistajana kansalaisten ystäväksi ja toisaalta myös uhaksi ja tietojen pimittäjäksi / muokkaajaksi on tullut tehtyä havaintoja. Itse tykkään työskennellä (uus)median parissa ja on jännä katsella, millaista olisi ollut työskennellä samalla alalla 20 vuotta sitten. Jos siis oletetaan, että olisin ollut tuolloin jo 27-vuotias, enkä 7-vuotias. Tuskin olisin pitänyt alaa omanani tuolloin, koska nyt tulee enemmän puljattua konevetoisesti kuin sosiaalisten, orgaanisten koneiden, eli ihmisten parissa. Vaikka pieni transaktio piristääkin päivää kummasti, esmes kahvihuoneessa käyty pieni jutustelutuokio. ;D
Aloin miettimään, miltä tuntuisi olla ollut 80-luvun alussa jo kohta täysi-ikäinen ja olla omaksumassa oppeja Jouko Turkan johdolla Taikissa, elehtiä kuin eläin ja karrikoida tunnetiloja ja matkia elämän eri nyansseja välittämättä moraalista tai siitä miltä minkäkin asian mallintaminen toisista saattaa näyttää. Okei, osaan olla sosiaalinen, mutta julkisen häpeän tunne on joskus liikaa pienelle taitelijan sielulleni. Kiroilu olisi kyllä sujunut luonnostaan silloinkin, ja ehkä viinan juonti. Makaa rauhassa, Matti Pellonpää.
Hullu-Harri soitteli iltapäivällä ja kysyi haluanko osallistua hevibändin kuvauksiin, tällä kertaa kuvauskohteena. Totta munassa haluan. Tarkoitus on kait ottaa joku epätavallinen heavy-bändin ryhmäkuva, tai rakentaa kenties jokin imago kuvitteelliselle bändille ränsistyneissä miljöissä; jostain VR:n vesitornista oli puhetta. Jos kohta en pahasti heavy-punkkarilta näytä, niin ei ne muutkaan kuvattavat pahasti hyviä valintoja olleet. Kaarakaista ja sellaista. Jos Larhan vielä saisi, niin jumaliste. Hevibändi, höhöhöö :D
Jotain voisi vielä kirjoitella talteen noista ajankuvista in general. Ostin päivällä töiden päätteeksi pari kotimaista DVD-julkaisua: Lapin kullan kimallus sekä Mogadishu Avenue. Kuten sanottua, molemmat oman aikansa toisintoja, Suomea eri aikakausilta ja taatusti aivan eri maailmoista, vaikka ihmiset ovatkin pelottavalla tavalla hyvin saman kaltaisia. Pitäisi järjestellä kirjahyllyyn oikeastaan leffat siten, että niissä yleensä olisi joku järjestys. Tällä hetkellä ei ole, järjestystä. Suomalaiset vasemmalle ja muut oikealle. Mutta sitten tulee se, että minne kauhu, minne piirretyt. Entäpä piirretty kauhu? Tai porno, ei sitäkään pois voi jättää.
Joo, pidän niitä harvoja pornoleffoja hyllyssä, koska tein joskus sen periaatepäätöksen, että ne ovat osa aikuisen ja oman itseisarvonsa tuntevan ihmisen perustarve siinä missä kyky ja tarve aika ajoin katsoa maalaiskomediaa tai brittiläistä akateemista huumoria. Leffa kuin leffa. En silti ole niin pitkälle mennyt, että olisin pistänyt Best of Mariahia taustalle pyörimään perjantai-kaljoittelun taustalle kavereiden ollessa paikalla; Men Behaving Badlya sen sijaan pariinkin otteeseen.
Joku raja, vaikkakin ohut, häilyvä, hauras ja hopealangasta hämähäkin jaloin ommeltu, raskaita kastepisaroita maailman painon alla kannatellen, niin en aivan täysliberaali ole, minäkään. :)