Jaha, niin siinä taas koko päivä turahti, kun päätin muuttaa. Kamat läjään ja pölyt kuuraten ja lattiat lakaisten ja näin. Uskomaton määrä roinaa. Yhdellä ihmisellä, edelleen. No, ihan oikeasta kämpästä toiseen muutosta ei sentään ollut kyse, sain vain tarpeeksi aiemmasta 1.25 vuoden mittaisesta kamojen järjestyksestä ja tahdoin siirtää sängyn siten, että siinä loikoillessa voi ihailla pilviä ikkunasta. Joku hyöty repiä 7. kerroksessa asumisesta.
Aloitin tiistaina Atkinsin, vähähiilihydraattisen tai miksi tuota nyt tahtoo sanoa, dieetin. En nyt nihilistisesti tsekkaa saanko päivässä max. 20g hiilareita vai miten, mutta aika hyvin tämä on alkanut mennä. Lähtöpaino tiistaina 120kg (ilta) ja 118kg (aamu). Torstaina koski koko päivän päähän ihan helvetillisesti, mutta en jaksanut siihen buranoita tuhlata, kun tiesin ennalta sen olevan joillakin yksi oire siitä kun ketoosi starttaa (kehossa sokerit ehtyvät ja tulee tämä elimistölle ihan normaali tila, jossa rasvoja ruvetaan polttamaan kehosta aivojen energian saannin turvaamiseksi tms. saa korjata jos puhuin apulantaa).
Kämpällä ruokavalioon on kuulunut pekoni, 3 paistettua kananmunaa ja 500gr raejuustoa / päivälliseksi. Iltasella on tullut juotua maitoa ja vettä. Mitään funlighteja ei ole ollut ikävä, sen minkään, kun töissä erehdyin juomaan vadelman makuista vissyä joka maistui pääasiassa hirveältä. Töissä ollessa on tullut haettua lidlistä litra maitoa, tölkkitonnikalaa ja raejuustoa. Tässä nyt menee varmasti ne hiilarirajat mäkeen, sillä maidossa ja raejuustossa on maitosokeria, ts. laktoosia. (taas saatoin puhua paskaa..)
Mutta mitä nyt painoa olen tarkkaillut (kyllä, ostin vihdoin vaa’an), niin aamupaino on nyt 115.4kg ja iltapaino 116.7kg. On sieltä jostain pari kiloa jo neljässä päivässä kadonnut. Naama on ihan yhtä pallin mallinen kuin aiemminkin, vatsa pömpöttää terhakasti kuin rantapallo ja pohkeet heiluvat 10 sekuntia kun sormella tökkää jalkaan. Mutta katsellaan, katsellaan.
Tuota torstain pääkipua lukuun ottamatta fiilis on erinoimainen. Meikää ei väsytä aamulla kuten aiemmin, saman tien voi pompata pedistä ylös ilman että taju lähtee tai alkaa tähtiä näkyä silmissä (näin on joskus aiemmin ollut) ja yölliset krampit ovat hävinneet.. Kuumassa nukkuessa noita vittumaisia jalkapohjakramppeja on tullut liikaakin nautittua.
Porkkanoita on tullut popsittua myös pikkunälkään, mutta nyt koko nälän tunne on kadonnut, joka sekin on ketoosille ominaista. Justiinsa vetäsin naamariin päivän ekan aterian, viilin jota buustasin seesaminsiemenillä (tekevät gutaa suolentoiminnoille, jota tämä englantilainen aamiais-dieetti tuppaa tukostamaan) ja eipä ollut pahaa! Itseasiassa makuaistikin on alkanut herätä tässä koomasta (kalapuikot, lihapullat, ranskalaiset x 8 vuotta) ja yllätin itseni toteamasta eilen että jumalauta, tää punkkuhan on hyvää.
Oluttahan tässä ei nyt saa tirpoa kuin yhden pullon (0.33l) päivässä, ja sittenpä ei maitoon kosketa tai raejuustoon (jos nyt mr. Atkinsin fasistisia rajoituksia kirjaimellisesti noudattaisi), mutta eipä tuota olutta ole ollut ikäväkään. Suomalaiset oluet ovat järjestään aika hirveitä maultaan. Berliinissä join jotain paikallista kotitekoista sahtiolutta(?) ja voi että se oli herkkua.
Vodka on toinen atkinsin päihtymiskeinoista, mutta eilisen yhden shotin jälkeen voin sanoa, että pitäkää tunkkinne. Finlandia-vodkaa oli se, ja aika epäisänmaallinen (näin Ruotsalaiseksikin) fiilis tuli siitä irveestä minkä kyseinen kampe meikäläisen suloisille kasvoille taikoi.
18. päivään on tarkoitus testata tätä ja jos olo on hyvä ja pirteä, paino pudonnut 110kg tietämille ja näin, niin sitten pitää sanoa marinoiduille juhannuspihveille soronoo ja ostaa aitoa naudan ulkofilettä ilman hiilarikotkotuksia ja ehkä sitten, korostan sanaa EHKÄ, nappasta 30 vuotta täyttäessäni torstaina 24. päivä, finlandia + vissy naamaan (tai jopa se hirveys, funlight tähän sotkettuna).
Saapa nähä mitä tästä tulee :)
p.s. Niin ja sitä Berliinin komennusta ei sitten tullutkaan :'(