Mikähän siinä on, että nykyään tuntuu että joka paikassa, oli se sitten vapaa-ajalla tai töissä, jonkun on pakko tulla neuvomaan. Vaikka ei olisi edes kysynyt. Haluaisi rauhassa oppia itsenäisesti ja hillittyä tahtia, kuulematta heti kaikkia alaan tahi harrastukseen liittyviä jippoja kättelyssä niin ei. Aina on joku saatana siinä selittämässä, että teet väärin.
Olenkin alkanut ihan tarkoituksella tekemään tiettyjä asioita väärin, esimerkkeinä nyt vaikka biljardi ja pokerin pelaaminen. Meikästä ne on hauskoja tapoja viettää aikaa, jos turha laskelmointi jätetään pois ja keskitytään siihen mikä ainakin omasta mielestäni on tärkeintä: hauskuuteen.
Anteeksi nyt, jos ole käsittänyt jotain väärin ja taukoajalla tapahtuvien toimien pääpointti on toisten tekojen laskelmointi ja matemaattisen tarkkuuden tavoittelu. Eikä se väärin ole, sillä aika monelle se tuntuu tuota olevan, mutta olenko selittämässä heille tietäväisenä, että kuules, teet nyt aivan väärin?
En ole, enkä tule olemaankaan. Neuvon jos kysytään, muuten annan jokaiselle sen luovan rauhansa, ja niin sen pitäisi olla minuakin kohtaan.
Sitä päivää odotellessa, että joku tulee sanomaan että olen sisustanut kämppäni väärin tai maalannut tauluni huolimattomasti. Vedän suorilta turpaan ja heitän ikkunasta mäjelle.
Asun 7. kerroksessa.