Aika harvaksi on tämä blog & artin päivittely käynyt, vaikka elämässä onkin tapahtunut yhtä sun toista nyt aika hektisellä tahdilla. Silloin kun on rientämässä muualla, ei jaksa koneelle tultuaankaan päivitellä tänne asioita heti, ja sitten ne tuppaavat jäämään historiaan nopsaan ja tulee kirjoiteltua semmosta satunnaista diipa daapaa tänne. Emmä edes tiedä seuraako tätä saittia edes kukaan, mutta hällä väli. Seuraa jos on seuratakseen. Ja anteeksi, että olet saanut odottaa tätäkin hengen sontaa taas kuukauden verran.
Mitä sitä meikälle niinkö kuuluu sitte? No, 45-irkkikanavan tyyppien kanssa on tullut vietettyä aikaa, kun tuntuu että Julia on aina töissä tai muurarin luona ja Harri on töissä tai pelailemassa Pessiä Managerin kanssa. Viime viikonloppuna oli tämä koko kesän suuren odotuksen alla ollut Villa Pukkila -viikonloppu — Villa Pukkilassa. Hietasaarilla, tuossa pursiseura persiissä semmonen 1800-luvulla alunperin rakennettu kellertävä isohko rakennus, jota Oulun Steinerkoulu ynnä muutama muu hassu taho vuokraavat ihmisille eri bakkanaaleihin.
10 euroa per lärvi tuolle muodostui sitten hintaa, ja minähän olin innolla sitä odottamanut siitä lähtien kun Hannu joskus kesän kynnyksellä kyseli, kiinnostaisiko meikäläistä sinne mukaan lähteä. Mullahan ei todistetusti ole mitään sitä vastaan, että saa ison porukan mukana laulaa nuotiolla ja nukkua puutarhatuolissa yöhallan seassa.
No, Villa Pukkila viikonloppu oli ja meni. Jotenkin se luiskahti tosi nopeasti alta pois, vaikka tuntui silloin tosiajassa seurattuna suurin osa ajasta menevän joko puutarhatuolissa istumiseen ja saunomiseen valmistautumiseen (jonne en sitten kuitenkaan kerennyt) tai aamuyöstä ainoana valveilla olevana tuijotella vanhan rakennuksen kattoa ja kuunnella miten mielikuvitushiiret laukkasivat pitkin lattiaa. Ja miettiä mielessään Tetristä ja Bejelewediä.
Perjantai oli hauska, lauantaista en juuri muista. Join liian nopeaa vähäiset etyylialkoholivarantoni ja sammahdin jo pariinkin kertaan mainitun kaltaiseen puutarhatuoliin. Tournesol oli käynyt meikät peittelemässä huovalla, kun kas oli ollut kylmä yöilma. Piia taas oli taluttanut meikäläisen sitten sisälle ja zombiena olin siinä astellut rappuset kiltisti kuin kuuliasinkin kansalainen.
Yöllä heräsin 02.00 maissa järjettömään janon tunteeseen ja ikkunalaudalle jemmaamani appelsiinimehupurkki tekikin tehtävänsä sisäisessä systeemissäni. Samalla huomasin että jaloissa ei ollut kiertänyt veri ja ajattelin että käyn yläkerran rappusissa kävelemässä alas ja takaisin ylös, että vetristyvät ja painun takaisin punkkaan. Kenkiä en jaksanut etsiä tätä verryttelyoperaatiota varten. Heti kun pääsin makkarin ovesta ulos, niin Teemu säikäyttää minut alkamalla puhua suoraan, enkä itse edes unisilla silmillä nähnyt mitään. Teemu kyseli jostain äysmäys-episodista, mutta en ollut tällaisesta tietoinen joten jatkoin rappuihin ja näin samalla miten pihalla oli vielä aimoliuta ihmisiä notskilla ja ajattelin että sama käydä sitten sielläkin.
Kenkiä hakiessa huomasin että paikallinen poltergeist-ilmiö oli vallannut hetki sitten jättämäni punkan toisen kummituksen kanssa, näin ainakin litinän ja voihkeen tulkitsin. Perhanan nuoriso. Kenkiäkään en sieltä pilkkopimeästä löytänyt, enkä sitten kehdannut valoja pistää päälle, kun en tahtonut todistaa tätä ihanaa lemmentyötä juuri sillä hetkellä.
Hyvin tarkeni sukkasiltaan kävellä notskille. Matsoni ja Paavo siellä tunnelmoivat rauhallisen yhtyeen Amon Amarthin tahdissa (tietämättömille tiedoksi, että volyymi oli täysillä ghettoblasterissa ja kyseinen musiikkilaji on sellaista herkkää norjalaista örinää yhdistettynä möriseviin kitaroihin ja hektisiin rumpukomppeihin). Siellä sitten tuli istuskelua aamuun asti, kunnes oli tarpeeksi valoisaa mennä nukkumaan tuvan kivikovalle penkille. Joo, mun vuorokausirytmi on vähän jännähkö.
Päiväsellä kun piti tehdä poistumisliikkeitä, taivas repesin ja päästeli ihan kunnolla sekä vettä että tuulta raikastaen viikonlopun harmaannuttamat olemuksemme ihan kunnolla. Osa porukasta jatkoi vielä jatkoille Snookeriin, itseä ei enää kiinnostanut ja jatkoin kämpälle nukkumaan ja höpöttelemään irkkiin.
Sellainen oli viime viikonloppu.
Tämän viikon olen pääasiassa nukkunut ja potenut jonkin näköistä kuumeetonta flunssaa. Olen myös tehnyt Kaarakaisen nettisivuja eteenpäin ja piirrellyt PSP:llä uusia taustakuvia lähinnä omaan käyttööni. Tänään torstaina ajattelin, sään niin salliessa, hakea K-raudasta jämälastulevyä tai mdf-levyä, mustaa spraymaalia ja liimasprayta ja tiimarista kellokoneiston ja askarrella nyt ensialkuun seinäkellon olkkariin. Joku pora olis kans helvetin hyvä, mutta taidan mennä alkuunsa ruuvimeisseli + sytkäri -linjalla, kolon pyörittämällä ja polttamalla levyyn kellokoneiston läpivientiä varten.
Toisista levynpätkistä on tarkoitus tehdä taustalevyt 70cm x 22.5cm kokoisille panoraamakuville, jotka on sitten edelleen tarkoitus lakata joko lakalla tai sitten vain kontaktimuovilla ja pistää sisustustauluiksi olohuoneeseen. Kuvat, jotka aihioihin tulevat, ovat luonnollisesti itseottamiani ja käsittelemiäni. Ajattelin että on korkea aika a) piristää olohuoneen seiniä ja b) tuoda omaa osaamista julki tässä muodossa.
Kooksi valitsin 70cm x 22.5cm sen takia, koska tällöin voin tulostuttaa painotalolla kaksi kappaletta 70cm x 50cm kokoisia standardikokoisia julistekokoisia arkkeja (2 kuvaa / arkki) ja leikata ne mattoveitsellä tai sivuleikkurilla kahteen osaan. Säästän kustannuksissa, sillä suoraan 70cm x 22.5cm kokoon tulostettaessa se maksaisi enemmän. Tiedä sitten miksi..
Töitä ei ole kuulunut, vaikka tälläkin hetkellä olen kirjoilla osuuskunnassa. Nyt alkaneessa kuussa pitäisi tulla graafiset leiskat graafikolta ja flashi-fileet leikkaajalta, jolloin pääsen vihdoinkin istumaan koodisorvin ääreen osuuskunnan toimistolle, jonne on jo Adoben CreativeSuite4 ja macci meikäläistä varten istutettu työpöydälle. Johan tässä tekemistä kroppa halajaakin.
Mitäpä mulle muuta. Ei kai ihmeempiä. Pitäs ruveta keksimään veljelle kotiutumisjoululahjaa ja miettiä että mitähän vittua teen joulukuusta eteenpäin. En tiedä yhtään, että mitä. Toivottavasti jotain kivaa.