Sain tänään vihdoin kirjallisen työsopimuksen, allekirjoituksilla ja kaikella. Työehdot olivat normaalit, että sen puolesta huoli hävisi harteilta ja hartioiden välisestä demonikammiosta hyvinkin. Palkka on se, mitä sovittiin, ei paljoa mutta riittävästi. Sain neuvoteltua palkanmaksun kuun 1. päivälle, jotta voin maksaa vuokran aina ajallaan 5. päivänä, eikä tarvitse venytellä maksua oikealle 15. päivän palkkapäivälle. Kaipa senkin olisi voinut neuvotella vuokraemännän kanssa, mutta helpompi kai näin.
Ville tuossa kyseli duunin jälkeen josko haluttais lähteä korkkaamaan GP-kausi Järvigrillille Puolivälinkankaalle ja hetken pohdinnan (ja sen että Ville lupasi piffata safkat) päätin että mikseipä, saapa samalla liikuntaa. Fillarin takakumi olisi sen sijaan kaivannut lisäilmaa, sillä meikäläisen siro enkelin ruumiini painoi takakumin lyttyyyn melkein siten että vanne raapi asvalttia. Piti ajaa suuri osa matkasta seisaaltaan. Tuolle reissulle olisi kyllä GPS-trackeri ollut omiaan, mutta muistaapa tuon reitin ainakin nyt vielä suhtkoht hyvin. Ville laski jälkeenpäin että 15 kilsan pituisesta reissusta olisi väännetty kettinkiä navan ympäri edestä.
Järväriltä mentiin Pyykösjärven rantaan ja ihmteltiin että mikäs vaara se tuolla pohjoisessa siintää ja Ruskon paskarinnehän se, ja heti idea että eikun sinne kiipeämään ja maisemia kuvailemaan. No, ajeltiin Ruskoon ja jäteaseman suuntaan jatkettiin liikenneympyrästä. Kävästiin jonkun ränsistyneen talopahasen pihassa ja saunarakennuksessa kuvailemassa post mortemia kansantaidetta (mätiä akuankkoja ja ankan sukulaisen, variksen siipiä naulattuna seinälle) sekä nauttimassa ruosteisten naulojen tuomasta lisävaaran tunteesta kun käveltiin lennartit ruohoa rouskien siellä hävityksen ja kauhistuksen keskellä.
Päärakennuksessa käytiin porstuassa ja piti kurkistaa yläkerran syaanin väriseen rappukäytäväänkin ja heti välkähti mielessä miten pentuna sai sävärit ja kilarit aina vastaavissa paikoissa kolutessa kun pikkupojan mielikuvitus hurahti ylikierroksille pienestäkin provosoinnista – ja ihan perkeleestihän sitä toisia säikyteltiin ja kuolleista vauvoista ja isistä jauhettiin että saatiin porukan herkimmät aina itkuun :x
No, sitä paskaniittyä ei sitten ikinä löydetty mutta päätettiin että ajellaan Kuivasjärven kautta Kaijonharjuun ja siitä Koskelan läpi Alppilan kautta takas Tuiraan. Meikä muisteli että Kuivasjärven halkaiseva pyörätie olis kilsan pitunen mutta enon posket, ei ollut kuin ihan alta sata metriä kaikkinensa. Ja kohta, jossa muistelin että tie on monta metriä korkealla ja siitä pentuna pystyi luisumaan järveen, oli nyt apaut metrin verran vedestä. Mikä lie eroosiakoroosia pureskellut tanteretta, tai sitten aivossani on vääriä muistoja ja Matrix on pakannut sitä aluetta todellisuudesta, jota en niin ahkerasti enää ole vuosikausiin nähnyt ;)
No, Tuirassa Villen kämpällä olin muuttua nestemäiseksi vaihteeksi ja kumosin parikin lasillista käden lämpöistä kraanavettä kitarisoja vasten, sekä muistin että fillarin jarrupalat vois kiristää, joskohta siitä mitään iloa on, rikkihän ne ovat kuitenkin. No, kiristettiin ja Ville vahti toiselta puolen ettei mene liian kireälle. Jummilaade, nehän korjautu ja alta minuutin työllä ja 0 euron panostuksella. Pyöräsuvelan 38e jarrupalojen kiristys, go-go!
Kameran kennoki oli paskanen, jotain pölyä kerännyt jo alusta asti kun tuo verme on käsissäni keikkunut ja ajattelin että Ukrainan reissua vartenhan se olis kiva saada puhtaaksi että saa takionihiukkaset ja gammasäteilyn vihertämät sudet ikuistettua Pripjatin taigalla nätisti ilman mustia enkelipalloja kuvaa rumistamassa. No, kameran asetuksista peili lukitaan auki, Ville ojentaa air-blowerin ja meikä rivakasti puhautan kennoa päin – vettä! Tulipa nopeasti kylmä hyy ruottiksen selkä-3,14:hin, jotta nyt se myrkyn lykkäsi, kenno on paskana ja -kukko. No, annoin sen veden mitä nyt sinne ehti päästä, kuivua hetken ja pakasta vedetyllä mikrokuituliinalla imuttelin isoimmat tippaset pois kennolta. Testatessa roisketta oli enemmän kuin Hondurasin sotilasvallankaappauksen jäljiltä säätyjen talon punatiilisessä seinässä. Vittulan väki.
No, ei siinä mitään, todettiin että inhimillinen virhe ja voivoi. Harmittihan se. Kämpällä sitten roiskin pari kuvaa että millasta settiä tulee, niin kristallin kirkasta settiä. Hyvänen aika! Matka on pelastettu, kuvaukset myös. :)
Plussan puolelle tästä reissusta jäi. Ja oon Villelle toki safkat pystyssä. :)
—————-
Now playing: DJ Yahel – Close Your Eyes