Toukokuulle sattui tänä vuonna miltei helteeksi kutsuttava ajanjakso, jolloin olen ollut joka päivä ulkosalla jossain päin. Pimeinä kuukausina saa ihan tarpeeksi istua kotona koneen tai kirjan ääressä, joten ulkoilmassa palloilu on ollut piristävä muutos.
Olen taas vaihteeksi summaillut ja funtsaillut, mitä tältä elämältä haluaa, mutta hetkittäin tuntuu, että olen jo saavuttanut kaiken, mitä olen ikinä halunnut, eikä tulevaisuus näytä sen suuremmin ihmeellisemmältä kuin mihin nyt on jo resurssit olemassa. Aina tietysti voi keksiä uusia aluevaltauksia elon saralta, mutta aika pitkälle jo nykyinen taitorepertuaarikin yltää.
Kaikki on siis toisin sanoen just eikä melkein, kuten pitääkin.
Meditaatiota syvensin kevään aikana hengitysharjoituksilla (Wim Hof Method, jos jotakuta kiinnostaa tutustua) ja Michaelin käsikirjan psyykeharjoituksilla ja eri ”kerroksiin” tutustumisen kautta. Stressi helpottuu huomattavasti, kun saa kaalinsa järjestykseen ja jonkun suunnan elämälleen.
Oma pläni on seuraavan 10 vuoden aikana löytää oma, uniikki asuntoni, oli se sitten vuokra-, asumisoikeus- tahi ihan omaomisteinen, ei sen niin väliä. Semmoinen kellari / ullakko-lofti, jossa ei varsinaisia väliseiniä ole, vanha toimistokin siis käy tai aaltopeltihalli :D
Siinäpä sitä on sarkaa, varsin saavutettavissakin olevaa kerrankin.