Töissä on ollut aika apeaa tässä viime aikoina, kun meikäläinen eristettiin naapurifirman tiloista oman firman koppiin. Se tekee jo paljon, että kesäkuukausina tutustuu ihmisiin ja vaikka välimatkaa on vaivaiset parikymmentä metriä, mahtuu siihen väliin aika monta seinää. No, otin sen asenteen, että töitä on tehtävä jos meinaa itseään hauskuuttaa, ja näillä ajatuksillapa ostin television.
Kauan oli kytenyt ajatus uuden mökälootan ostamisesta, ja jo yksi lupaava ehdokas meinasi tulla hankittua Gigantista pari viikkoa sitten. Samsungin 32″ digin c ja t-virittimillä varustettu telkku, näes. No, sain liian paljon aikaa päättää ostanko sen vai en, ja päädyin omaan tuttuun tapaani negatiiviseen lopputulokseen. Pitäisi katsella enemmän vaihtoehtoja, perehtyä ja vatuloida (=iteroida) sellainen oikea timantti itselle.
Tällä viikolla, olisko ollut tiistaina, muistin yhtäkkiä, että Oulussa Mirai -televisioiden edustus on Serv-It:llä. Eikun sinne kattelemaan telkkareita ja sitten se iski. Esillä oli 32″ ja 42″ mallit. 32″ näytti älyttömän pieneltä 42″ verrattuna, ja kaiken lisäksi siinä suurimmassa oli vielä FullHD-resoluutio tuettuna. Heti siitä paikasta alkoi kyteä sellainen tuttu tunne rinnassa, ihan kuin jos löytää jostain äärettömän hyvän audio-levyn tai pelin, jonka etsimisen on jo aikoja sitten lopettanut tuloksettomiin hakutuloksiin.
Kävin lukemassa ympäri nettiä testituloksia ja mikä tärkeintä, oikeiden kuluttajien arvioita (niissä harvoin valehdellaan kuten mainosteksteissä / -testeissä..) ja pidin lukemastani. Mirai ei ole ymmärtääkseni mikään järjettömän arvostettu merkki, mutta minä luotan enemmän oman silmän tuottamaan tuntemukseen kuin prosenttilukuun tunnettuussektorilla. Se kuva pieksi aivan täysillä sen Gigantin 32″ Samsungin kuvan. Telkkarissa oli monien mielestä suurin miinus se, että siinä ei ole minkäänlaista sisäänrakennettua digiviritintä, mutta meikäläisen käytössä se on aivan turha, koska telkku tulee kuitenkin PC:hen kiinni.
Juuri tämän kaltainen innostuminen ja asioihin perehtyminen saa meikäläisen endorfiinit jylläämään, ja siinä sivussa arkinen aherruskin tuntuu siedettävämmältä ja saattaapa jopa tulla uusia hyödyllisiä ideoita töihinkin liittyen mieleen siinä kaikessa mielen ilotulituksessa. :)
Tiistaina kävin ensimmäisessä firman kustantamassa liikuntakokeilussa, koska kas, jotkut pomoista olivat huomanneet allekirjoittaneen (heh heh) kasvaneen vyötärön ja tahtoivat ilmeisesti ystävällismielisesti potkia paremman elämän ääreen reippaan urheilun kautta. Heti kun kuulin että yhtenä liikuntamuotona saattaa hyvinkin olla tulevaisuudessa kuntonyrkkeily, innostuin. Kuntonyrkkeily oli edellisen testikerran jälkeen mielestäni todella jees. Säkin hakkaaminen lähinnä, se pistehanskoihin takominen on vähän tylsää…
No, verryttelyt ja lihasharjoitukset menivät suuren tuskan kautta loppuun, tunnin mittainen harjoitus oli ja vieläkin, edelleen ovat lihakset etureisissä ja kyljissä hellinä vaikka tästä on nyt 2, kohta 3 päivää aikaa. Ensi tiistaina uudestaan.
Tänään urheilin sen verran, että Suvin kanssa kannettiin Serv-Itiltä edellä mainittu 42″ FullHD-töllö kämpälle, ja järjesteltiin olkkarin sisustus paremmaksi tämän uuden jättiläisen ympärille.
Jotain konkreettista työn hedelmistä, minullekin. :)