T\u00f6rm\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n kysymykseen useammin nyky\u00e4\u00e4n kuin edellisen 20 vuoden aikana koskaan. Tottahan se kiinnostaa, aika montaa muutakin, aika monesta muustakin, melko varmasti.
20 vuoden aikana aika harva, jos kukaan, tuli kysym\u00e4\u00e4n, kuinka voin, kun iloisena tolskasin menem\u00e4\u00e4n kaljatuoppi kourassa, mik\u00e4 on ihan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voivan hyvin, iloinen ja kaikkea.
Ei tultu kysym\u00e4\u00e4n kuinka voin, kun itkuisena murjotin, funtsien el\u00e4m\u00e4n typeryytt\u00e4, ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, yksin\u00e4isyytt\u00e4 tai orastavia sairauksia. Suututtiin, ett\u00e4 mene hoitoon, jos kuumeessa erehtyi sosiaaliseen mediaan jakamaan liian yksityiskohtaista tietoa tuntemuksistaan, tuskastumisestaan yhteiskuntaan tai edelleen, yksin\u00e4isyyteen.
Ei silloin kyselty, ett\u00e4 hei, kuinka voit, miten sulla oikeasti menee?
Oon nyt ollut seitsemien kuukautta t\u00e4ysin p\u00e4ihteitt\u00e4, en kenenk\u00e4\u00e4n k\u00e4skyst\u00e4, vaan omasta v\u00e4symisest\u00e4 ja tylsistymisest\u00e4 johtuen. Toki taustalla on elimillinen motivaatiotekij\u00e4, joka on t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin mainittu kihti.
20 vuotta ihan typer\u00e4\u00e4, itsetuhoista v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 omasta hyvinvoinnista. Kihti on tunnettu ennen aikaan kuninkaiden tautina, vaikka itse taudissa ei ole mit\u00e4\u00e4n kuninkaallista. K\u00e4vely sattuu, istuminen sattuu, helvetti vie, pelkk\u00e4 paikallaan olo sattuu.
Otsikon kysymykseen itselleni vastaten: voin hyvin. Ei ole ik\u00e4v\u00e4 joka lauantaisia krapuloita, eik\u00e4 erityisesti niit\u00e4 satunnaisia keskell\u00e4 viikkoa, ty\u00f6aamuille sattuneita t\u00e4rin\u00f6it\u00e4, kun on edellisilta ven\u00e4ht\u00e4nyt baarissa pitk\u00e4\u00e4n, vaikka piti vain yhdell\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 kaukaa tullutta kaveria moikkaamassa.
”Hei, kuinka voit, mit\u00e4 sulle kuuluu?”
”Ihan hyv\u00e4\u00e4, ompa mukava n\u00e4hd\u00e4, otatko yhden Kozelin, jos tarjoat sitten seuraavat?”
Tuttu kaava, vuorosanat osaavat kaikki ulkoa, vaikka tilanne itsess\u00e4\u00e4n on aina uniikki. Olen aina pit\u00e4nyt satunnaisuudesta, ja siihen humalassa oleminen on tarjonnut loistavat puitteet.
Minulla ei ole ik\u00e4v\u00e4 niit\u00e4 kertoja, kun havahtuu sekavasta unesta, ett\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 taida unta ollakaan – nen\u00e4 ruhjottuna, jalka turvonneena, k\u00e4si palaneena, niska kipe\u00e4n\u00e4, py\u00f6r\u00e4 hukassa, rahat kadoksissa, k\u00e4nnyk\u00e4n lasi halki.
Ei silloin kyselty, kuinka voin, vaan naurettiin ja nauroin itsekin, ett\u00e4 helevetti sit\u00e4 voi olla kummallista t\u00e4\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4. Ei sit\u00e4 n\u00e4hnyt muuten kuin satunnaisten tapahtumien satunnaisena lopputuloksena.
Tyhm\u00e4lt\u00e4 se nyt vaikuttaa, ja tyhm\u00e4lt\u00e4 kuulostaa varmaan sekin, ett\u00e4 en vaihtaisi mit\u00e4\u00e4n pois. Kenenk\u00e4\u00e4n toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei voi el\u00e4\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n toisen puolesta, ei ainakaan siten, ett\u00e4 kaikki osapuolet itse mukaanlukien olisi lopulta onnellinen, tyytyv\u00e4inen tahi edes jotenkin omillaan.
El\u00e4m\u00e4 on prosessi, jota elet\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Jos el\u00e4m\u00e4 tuntuu liian pitk\u00e4\u00e4n, liian paljon liian vaikealta, sit\u00e4 prosessia voi helpottaa nykymaailmassa terapialla, l\u00e4\u00e4kityksell\u00e4 tai mik\u00e4 nyt parhaiten tuntuu sinulle itsellesi sopivan.
Itell\u00e4h\u00e4n se oli hyvin pitk\u00e4lle viina, eri muodoissaan. Olut tarjosi hyv\u00e4n tavan l\u00e4hte\u00e4 sellaisten ihmisten pariin nuorena, ihmisten, joihin t\u00f6rm\u00e4si arjessa vain kaupassa, t\u00f6iss\u00e4, opiskeluissa, muttei koskaan vapaa-ajalla muuten. Pystyi juttelemaan mink\u00e4 tahansa ammattikunnan edustajan kanssa, samalla viivalla kaikkien kanssa, koska kaikkia yhdisti se tuoppi kourassa.
Juhlat, kuten vaput ja juhannukset kuluivat sitten osaltaan isompien ja eksoottisempien juomasekoitusten \u00e4\u00e4rell\u00e4. Ostettiin Bisang-Ambonia, banaanilik\u00f6\u00f6ri\u00e4, minttuviinaa, absinttia, ouzoa, rakia, mit\u00e4 vain j\u00e4nn\u00e4\u00e4 viinaa, jota ei saanut ihan tavan Alkosta tai jos sai, niin helvetin kalliilla.
Konjakkia, armanjakkia, punssia. Sitten opiskelujen jatkuessa, mutta rahojen huventuessa, ymp\u00e4rist\u00f6n vaihtuessa uraorientoituneista ihmisist\u00e4 hiljalleen taiteilijoihin ja el\u00e4m\u00e4ntapa-alkoholisteihin ja muihin vapaan maailman reliikkeihin, ostettiin aina halvinta kaljaa, joskus tehtiin kiljua itse. Useammin kotiviini\u00e4.
Ei silloin kyselty, miten sulla menee, kuinka voit? Kyseltiin l\u00e4hinn\u00e4 toisiltamme ristiin, kell\u00e4 on viel\u00e4 rahaa ja kenen luokse voi menn\u00e4 istumaan iltaa tai kappas, aamuhan nyt vasta on. Koulussakin pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4. Noh, hyp\u00e4reit\u00e4 voi seurata vapareita, tenteiss\u00e4 sitten hikoillaan, ja voidaan l\u00e4hte\u00e4 niiden per\u00e4st\u00e4 palkitsemaan itse\u00e4\u00e4n parilla tuopilla, koska p\u00e4\u00e4stiin edes ulos kotoa ihmisten ilmoille.
Alkoholilla on t\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnassa Suomessa j\u00e4nn\u00e4 ja merkillinen asema. Se toimii kaikille kaikissa yhteiskunta-asteissa hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 syyn\u00e4 r\u00f6yht\u00e4ill\u00e4 paidan sis\u00e4\u00e4n palaverissa, pit\u00e4\u00e4 jaffa-pulloa p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6n vieress\u00e4 ja luistaa luvatuista asioista tiettyyn pisteeseen saakka.
Niit\u00e4 tiettyj\u00e4 pisteit\u00e4 on nelikymppisenkin el\u00e4m\u00e4n varrelle sironnut sellainen m\u00e4\u00e4r\u00e4, ett\u00e4 plussapisteet j\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeen, ja kauas.
Ihmissuhteitakin on solmittu humalassa. Tarkemmin mietittyn\u00e4 ainoastaan humalassa.
T\u00e4m\u00e4 onkin ollut ehk\u00e4 ankein osuus nykyisell\u00e4\u00e4n tajuta, ett\u00e4 vastakkaisen sukupuolen l\u00e4hestyminen selvinp\u00e4in on aika vaikeaa. Ei multa irtoa sellaista v\u00e4synytt\u00e4 romanttista l\u00e4pp\u00e4\u00e4, kuin 8. kaljan j\u00e4lkeen, tutussa tai vieraammassakaan paikassa.
Koitettu on. Muistan monet kerrat esiintyneeni pieness\u00e4 tai suuremmassakin hiprakassa tuntemattomalle naiselle ja melko monesti, jos nyt ei kuitenkaan ihan aina, juttu on luistanut, samaa matkaa on jatkettu baareihin tai puistoihin, joskus on pidetty yht\u00e4 parikin kuukautta, pisimmill\u00e4\u00e4n reilun nelj\u00e4 vuotta. Lapsista ja yhteisist\u00e4 el\u00e4mist\u00e4kin puhuttu.
Mulle ei ole ongelma avautua julkisesti el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, n\u00e4ist\u00e4 tummistakaan s\u00e4vyist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on ainutkertainen prosessi, vaikka syntyisin t\u00e4nne jonkin irvokkaan kvanttilomittumisen takia aina samaan nahkaan uudestaan ja uudestaan, t\u00e4m\u00e4kin voi olla iteraatio #29475 mutta se on silti uniikki. Minun oma.
Kuinka mulla menee, miten voin?
P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ehk\u00e4 paremmin, kuka tiet\u00e4\u00e4, min\u00e4kin voin vain arvailla.
Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 joskus t\u00f6rm\u00e4\u00e4 johonkin naiseen, jonka kanssa arkea voi ihmetell\u00e4 kaksin, sen outoja hienouksia, sen absurdeja nyansseja, sen iloisen haikeita edesottamuksia, kello 04.30 arkiy\u00f6n\u00e4.
Muutenhan t\u00e4ss\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00f6rm\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n kysymykseen useammin nyky\u00e4\u00e4n kuin edellisen 20 vuoden aikana koskaan. Tottahan se kiinnostaa, aika montaa muutakin, aika monesta muustakin,…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6,11,9],"tags":[],"class_list":["post-880","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aivoitukset","category-ajankulu","category-onnistumiset","category-tylsyys","wpcat-5-id","wpcat-6-id","wpcat-11-id","wpcat-9-id"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/880","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=880"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/880\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":882,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/880\/revisions\/882"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=880"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=880"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=880"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}