Ei, ei syttynyt sauna tuleen, enk\u00e4 liukastunut kaakeleilla tai istunut kiukaalle.
Ei, vaan menin j\u00e4\u00e4hdyttelem\u00e4\u00e4n takapihan terassilleni. Istuin sohvana toimivan patjan p\u00e4\u00e4lle ja tunnustelin siin\u00e4 saunaiholla pime\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 miten paljon roskaa on ropissut tuulten mukana patjasohvalle kes\u00e4n aikana – en ole viett\u00e4nyt aikaa juurikaan tuolla takapihallani kes\u00e4n aikana.
Jotain siin\u00e4 sattui k\u00e4teen, tuntui muurahaisen puremalta ja katsoin, ett\u00e4 onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 punaisia saatanoita jemmassa patjalla. Ei ollut, vaan ampiaisia.
Siit\u00e4 sis\u00e4lle sitten ja niit\u00e4 perkeleit\u00e4 ui mukana vaatteissa ja hiuksissa kaksin kappalein sis\u00e4\u00e4n.
Meniv\u00e4t lamppuihin, ja minun siin\u00e4 kiroillessa nopeasti turpoavaa oikeaa nimet\u00f6nt\u00e4ni, Sonja tappoi molemmat p\u00f6rri\u00e4iset, jotka olivat hakeutuneet joko keitti\u00f6n lamppuun tai kylpp\u00e4rin peilikaapin valoihin.
Siin\u00e4 j\u00e4\u00e4palaa pidin pistokohdan p\u00e4\u00e4lle ja koetin t\u00e4hystell\u00e4, j\u00e4ik\u00f6 pisti\u00e4isen piikki ihon sis\u00e4\u00e4n, mutta sormi oli jo sen verran turvonnut, ettei ”sis\u00e4\u00e4n” n\u00e4hnyt. Kipu oli melko iso.
Siin\u00e4 ehk\u00e4 30 minsaa tuli ihmetelty\u00e4, sitten alkoi p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuntua korvien umpeen turpoamista ja Sonjan suositteluista l\u00e4hdettiin autolla kohti OYSia.
Akuuttip\u00e4ivystys toimi sukkelasti, siell\u00e4 ei ollut y\u00f6ll\u00e4 yhden maissa ket\u00e4\u00e4n sekak\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 h\u00e4rder\u00f6im\u00e4ss\u00e4 ja pian olin pienimuotoisessa Helvetin esikartanossa katselemassa sitten kuitenkin niin sekak\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 kuin muistisairaita vanhuksia dementioidensa kiroissa.
Tojella surullinen paikka. Hoitohenkil\u00f6kunta kohteli kuitenkin tiukan asiallisesti. Suonensis\u00e4isen\u00e4 adrenaliinia, antihistamiinia ja hydrokortisonia.
Kasiin asti aamusella piti olla kuulema tarkkailussa, mutta seh\u00e4n venyi aina 13.30 saakka. Peittoa en saanut tahi l\u00f6yt\u00e4nyt huoneestani, jossa y\u00f6pyi my\u00f6s vanhempi herrasmies, joka ei pahemmin porissut. Ei sill\u00e4, ei itell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut peruskohteliaisuutta suurempaa sosiaalista vaihetta p\u00e4\u00e4ll\u00e4.
Ihan hyvi\u00e4 olivat sairaalan aamiainen ja lounas. Ei mit\u00e4\u00e4n gourmet-herkkua, mutta kai niill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 l\u00e4hti.
Kotia sain ostettavaksi yhden Epipen (adrenaalini-)kyn\u00e4n ja Heinix-antihistamiinivalmisteita. Prednisolon -kortisonitabuja olikin hein\u00e4kuun alun kihtikohtauksesta jemmassa, joten niit\u00e4 ei tarvinnut en\u00e4\u00e4 erikseen ostaa kaappiin.
Ett\u00e4 t\u00e4mm\u00f6st\u00e4. En tied\u00e4 k\u00e4vik\u00f6 henki miten katkolla, mutta j\u00e4rki tuntui rullaavan kaiken aikaa, samoin pysyin tyynen\u00e4, enk\u00e4 panikoinut tai ollut shokissa – sit\u00e4 kai ne hoitohenkil\u00f6kunnan kesken ihmetteliv\u00e4t, kun olin ihmeen skarppina siin\u00e4 koko homman yli.
13.30 kyselin vaan ett\u00e4 onko kaikki nyt ohi, ja ett\u00e4 mist\u00e4 p\u00e4\u00e4sen ulos.
Sonja haki er\u00e4lleen autollaan minut OYSilta pois, k\u00e4ytiin hakemassa Raksilan apteektista Epipen ja Heinixit ja Tuiran Lidlist\u00e4 suklaata ja vissy\u00e4 ja kaurasyd\u00e4mi\u00e4.
Sitten menikin p\u00e4iv\u00e4 enempi v\u00e4hempi nukkuessa, se sairaalay\u00f6n nukkuminen oli semmosta tunnin p\u00e4tkiss\u00e4 her\u00e4ily\u00e4, kun aina joku k\u00e4vi kysym\u00e4ss\u00e4 oonko ok. Luulin ett\u00e4 se EKG-laite kertois sen, vaikka olisin miten taju tatamissa.
Pulssi oli 62 ja verenpaineet 142\/85. Noin niinku keskiarvoisesti.
Ett\u00e4 niin, nytk\u00f6 pit\u00e4\u00e4 sitten alkaa pel\u00e4t\u00e4 ampiaisiakin?
Takapihalle ei ainakaan ole asiaa ennen pakkasia – sitten saa ampparikolonisaatio kylm\u00e4\u00e4 kyyti\u00e4 ja matkan bioroskikseen.
![\"Ampaispisto2019\"](\"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/wp-content\/uploads\/2019\/08\/ampaispisto_lekuri.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"