{"id":615,"date":"2015-09-07T04:50:55","date_gmt":"2015-09-07T02:50:55","guid":{"rendered":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/?p=615"},"modified":"2015-09-07T04:56:47","modified_gmt":"2015-09-07T02:56:47","slug":"elon-vankila","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/?p=615","title":{"rendered":"Elon vankila"},"content":{"rendered":"<p>Vaihteeksi ajatusteni kanssa keskustellessa, unirytmin ollessa sekaisin (nukkumaan aamuseitsem\u00e4lt\u00e4, yl\u00f6s kun sattuu jaksamaan), t\u00f6rm\u00e4sin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa uudenlaiseen ajatukseen. T\u00e4h\u00e4n asti olen ajatellut, ett\u00e4 viihdyn yksin, mutta mit\u00e4 jos vain sied\u00e4n sit\u00e4 paremmin kuin moni muu tuntemani ihminen?<\/p>\n<p>Aiemmittain, kun on ollut muuta ajateltavaa, kuten ty\u00f6 ja raha, sit\u00e4 on unohtanut itsens\u00e4 ja sen mit\u00e4 on. En min\u00e4 ole sen erikoisempi kuin kukaan muukaan, kyll\u00e4 min\u00e4kin kaipaan ajoittain toisen ihmisen l\u00e4heisyytt\u00e4 ja keskustelua. Normaalissa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt juttelemaan toisten ihmisten kanssa ty\u00f6ni kautta, mutta se on totta kai erilaista keskustelua ja vuorovaikuttamista; olen ammattini puolesta opettajana esikuvana ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jonkinlainen auktoriteetti, vaikka s\u00e4ntillist\u00e4 kuria tai ammatillista pedagogista otetta ei opetustavoissani olekaan, ainakaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, kuin mit\u00e4 opettajilta yleens\u00e4 miellet\u00e4\u00e4n tarpeelliseksi.<\/p>\n<p>Vapaa-ajalla p\u00e4\u00e4sen kyll\u00e4 ihmisten kanssa juttelemaan, mutta silloin tuntuu, ett\u00e4 tarvitaan katalyytiksi, mahdollistajaksi ja v\u00e4litt\u00e4j\u00e4aineeksi alkoholia. Ainakin verukkeeksi, vaikka keskustelua muutenkin syntyisi. Toisin sanoen, n\u00e4en vapaa-ajalla ihmisi\u00e4 vain ja ainoastaan baarissa. En harrasta mit\u00e4\u00e4n sellaista, jossa voisin t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 toisiin ihmisiin.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on lienee hyvin pitk\u00e4lti siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 nuorempana olin eritt\u00e4in ep\u00e4sosiaalinen, ja piti kehitt\u00e4\u00e4 sitten sellaiset harrastukset, joilla sai ajan kulumaan yksinkin. Musiikki, sen kuunteleminen ja tekeminen erilaisilla apuv\u00e4lineill\u00e4; piirt\u00e4minen ja lukeminen; kirjoittaminen ja ajattelu. Viimeisen yhteydess\u00e4 hullu huomio, olen itse ainoa ihminen, jonka voin kohdata selvinp\u00e4in ja keskustella aiheesta kuin aiheesta. Samalla olen my\u00f6s itseni pahin kriitikko ja v\u00e4litt\u00f6min, mustavalkoisin taho, joka kommentoi v\u00e4lill\u00e4 hyvinkin suorasti ja viilt\u00e4v\u00e4sti tehtyihin valintoihin.<\/p>\n<p>Itsens\u00e4 kanssa on kuitenkin tultava toimeen, joten osaan jo sivuuttaa julmat kommentit ja keskustella itseni kanssa p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti analyyttisesti ja konstruktiivisesti; kritiikki on joskus paikallaan, mutta siit\u00e4 provosoituminen on asia sis\u00e4ns\u00e4, ja tuntuisi perin oudolta provosoitua toistuvasti omista ajatuksistaan ;-)<\/p>\n<p>Mit\u00e4 tulee muihin ihmisiin, kaikkien kanssa ei ole tarpeellista eik\u00e4 edes tarkoituksen mukaista tulla toimeen, mutta kaikkia on sen sijaan siedett\u00e4v\u00e4. Meill\u00e4 jokaisella on olemassa oloonsa t\u00e4ysi oikeus, eik\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 voi kyseenalaistaa, tekojensa motiiveja sen sijaan voi ja pit\u00e4\u00e4kin pysty\u00e4 kyseenalaistamaan ja ajattelemaan.<\/p>\n<p>Yksin\u00e4isyys on ollut viime aikoina lamauttavaa. Tahdoin kaikesta irti hetkeksi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen oikeasti keskittym\u00e4\u00e4n siihen mit\u00e4 olen ollut, mit\u00e4 olen nyt ja mit\u00e4 tulen olemaan. Mietin pitk\u00e4\u00e4n irtiottoa ja t\u00e4m\u00e4 alkanut syksy antoi siihen parhaat puitteet. T\u00f6iss\u00e4 olen marras- ja joulukuussa tuttuun tapaan, vet\u00e4en Web-kurssit, mitk\u00e4 olen t\u00e4h\u00e4nkin saakka tehnyt, ja muutoin keskityn t\u00e4m\u00e4n kuun lopulla alkaviin opettajan pedagogisiin opintoihin.<\/p>\n<p>Viime kev\u00e4t oli kohtuuttoman rankkaa aikaa, ja tuntui, ett\u00e4 palan sis\u00e4puolelta karrelle. Stressi oli joka p\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, ja viikonloput meniv\u00e4t kemiallisella turrutuksella, baarissa. Kalsarik\u00e4nnit eiv\u00e4t &#8211; onneksi &#8211; ole se minun juttuni, mutta sosiaalista puoltakin voisi harjoittaa joskus selvinp\u00e4in. Viikot tuntuivat toistolta, joka alkoi t\u00f6iss\u00e4 k\u00e4ymiselt\u00e4, kahvilla itsens\u00e4 pirte\u00e4ksi juomalla ja p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi autolla l\u00e4hikaupasta viikon ruoat ja kotiin valmistelemaan seuraavaa opetusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 tai tekem\u00e4\u00e4n muita roikkuvia t\u00f6it\u00e4 ja teht\u00e4vi\u00e4 (ja voi pojat, niit\u00e4 oli!).<\/p>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 odottamani yhteinen rakennusprojekti alkoi mukavasti, mutta p\u00e4\u00e4ttyi osaltani henkiseen murtumiseen, kun meik\u00e4l\u00e4isen hermo vaan ei kest\u00e4 jatkuvaa huutamista, ja sit\u00e4, ett\u00e4 tehdess\u00e4ni t\u00f6it\u00e4, minun oletetaan pystyv\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n ensiluokkaista tulosta ilman ett\u00e4 minua on mitenk\u00e4\u00e4n perehdytetty saati neuvottu tekem\u00e4\u00e4n kyseist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. P\u00e4\u00e4tin, er\u00e4lleen oman p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 tilannetta paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohdittuani, ett\u00e4 aikuisen ihmisen ei ole pakko ottaa vastaan moista, ja heitin hanskat tiskiin ja l\u00e4hdin kotiin. Se siit\u00e4 mukavasta yhteisest\u00e4 tekemisest\u00e4. Nyt harmittaa, ett\u00e4 mit\u00e4 jos. Vaikka tied\u00e4n, ett\u00e4 riita on jo unohdettu, eiv\u00e4t tunteeni ole laantuneet, en kaipaa sellaisia ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rilleni, joiden seura saa minut toistuvasti miettim\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 vitun takia olen heid\u00e4n seurassaan. Kaikella rakkaudella, jota osaan aistia, en vain jaksa.<\/p>\n<p>Rakkaudesta puheen ollen: se tunne on v\u00e4hentynyt suurissa m\u00e4\u00e4rin viimeisen 6 vuoden aikana. Erosin 6 vuotta sitten, enk\u00e4 aio kaunistella tapahtunutta sen suuremmin, en vain kokenut olevani oikea ihminen tarjoamaan toiselle osapuolelle sit\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja tulevaisuutta, jollaista olimme yhdess\u00e4 haaveilleet ja joka olisi ollut siin\u00e4 vaiheessa jo hyvinkin potkaistavissa k\u00e4yntiin. Karkasin, olin raukkamainen ja suljin tunteeni kyseist\u00e4 ihmist\u00e4 kohtaan, sill\u00e4 sen min\u00e4 osaan.<\/p>\n<p>Vasta viime aikoina olen alkanut availla niit\u00e4 suljettuja ovia sisimm\u00e4ss\u00e4ni, ja ne ovet ovat olleet kyll\u00e4 tavattoman huolellisesti naulattuina umpeen. Miten voi 4 vuoden suhteen taikoa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ikiroudan taakse, kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi koskaan ollutkaan? Ei se ole normaalia, eik\u00e4 sit\u00e4 voi perustella muulla kuin pelkuruudella ja pelolla.<\/p>\n<p>Mutta mit\u00e4 min\u00e4 pelk\u00e4sin? Omia tulevia lapsia, yhteist\u00e4 keski-ik\u00e4\u00e4 ja asuntolainaa? Omaa autoa ja yhteist\u00e4 kotia? \u00a0Niit\u00e4p\u00e4 niit\u00e4, mutta eniten pelk\u00e4sin itse\u00e4ni. Ja siin\u00e4kin, niin tyhm\u00e4lt\u00e4 kuin se nyt kuulostaa, niit\u00e4 ominaisuuksia mit\u00e4 minulla ei ole, mutta jollaisia olen pel\u00e4nnyt minulla olevan, tai minulle tulevan.<\/p>\n<p>Niit\u00e4 samoja hyvi\u00e4 asioita, joita eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin mietin nyt, kun puitteet ajallisesti ja rahallisestikin olisivat k\u00e4sieni ulottuvissa, mietin edelleen. Mutta ei niist\u00e4 saavuteta kuin asunto (lainoineen) ja auto, yksin. Keski-ik\u00e4 tietysti tulee kun on tullakseen, mutta mit\u00e4\u00e4n ik\u00e4kriisi\u00e4 en ainakaan siin\u00e4 stereotyyppisimm\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 ole tainnut viel\u00e4 kohdata.<\/p>\n<p>Asiat, joita pelk\u00e4sin tuolloin olivat se, osaisinko olla hyv\u00e4 is\u00e4 mahdollisille lapsilleni. Tahtoisin opettaa heille asioita, k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi vaikeitakin aiheita ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 ratkaisun, olettaen etten olisi tekemisiss\u00e4 lasteni kanssa yksin, vaan minulla olisi heit\u00e4 yht\u00e4lailla rakastava ja tukeva kumppani. Tuntuu oudolta mietti\u00e4 nyt lapsia, ja heid\u00e4n tulevaisuuttaan &#8211; kun heit\u00e4 ei ole. En edes tied\u00e4, miksi puhun lapsista monikossa, kun aiemmittain tulevaisuuden kuvaani ei ole kuulunut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n lasta.<\/p>\n<p>Mutta t\u00e4ss\u00e4 syy: olen toistuvasti n\u00e4hnyt unta, jossa seison lyhythiuksisen naisen kanssa kahden lapsen kanssa rannalla. Rantavesi on syaaniin taittuvaa, eli oletusarvoisesti l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin kotoisen meren vesi. Hiekka on vaaleaa, muttei t\u00e4ysin valkoista. Pid\u00e4n yht\u00e4 lasta syliss\u00e4ni, poikaa, ja tytt\u00f6lapsi seisoo meist\u00e4 hieman oikealla, ja kaikki katsomme merell\u00e4 etenev\u00e4\u00e4 surffilautaa. Hetki tapahtuu aina samoin, mik\u00e4\u00e4n ei muutu, ja uni tuntuu yht\u00e4 todelliselta, kuin t\u00e4m\u00e4 hetki, jossa kirjoitan n\u00e4it\u00e4 ajatuksia koneeni kautta teid\u00e4nkin silmienne luettavaksi.<\/p>\n<p>Ehk\u00e4 se on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, eik\u00e4 pelkk\u00e4 uni.<\/p>\n<p>Muisto tulevaisuudesta, joka voi viel\u00e4 tapahtua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Vaihteeksi ajatusteni kanssa keskustellessa, unirytmin ollessa sekaisin (nukkumaan aamuseitsem\u00e4lt\u00e4, yl\u00f6s kun sattuu jaksamaan), t\u00f6rm\u00e4sin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa uudenlaiseen ajatukseen. T\u00e4h\u00e4n asti&#8230;<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6,8],"tags":[],"class_list":["post-615","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aivoitukset","category-ajankulu","category-unet","wpcat-5-id","wpcat-6-id","wpcat-8-id"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/615","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=615"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/615\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":617,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/615\/revisions\/617"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=615"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=615"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/ruottis.kapsi.fi\/blogart\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=615"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}